Bloomsbury

Actor of Love J&K

"Jare"

nimi Actor of Love J&K

EV-II, 02/19
7p + 10p + 3p + 2p + 1p + 9p = 32p

KTK-II, 03/19
20 + 18 + 19 + 18 = 75p

-
-

-
-

-
-

rotu, sukupuoli holstein, ori
säkä, väri 169cm, ruunikko
syntynyt 3.1.2019 (12-vuotias)
kasvattaja Jenna S., Team J&K
omistaja meera (VRL-14752)
koulutustaso 160cm
painotus esteratsastus
rekisteritunnus VH19-044-0007

Jare on sellainen hevonen, joka herättää meidän tallissa monesti keskustelunaiheita ja toki myös mielipiteitä. Oikeastaan kaikki tallimme orit ovat hyvin helppoja ja kilttejä käsitellä, mutta sitten on Jare. Se on sellainen testosteronipaketti, että moni ei sitä halua käsitellä kuin pakon edessä. Stereotyyppinen ori siis—huitoo etusta, vähän näppii (kiittäminen allekirjoittanutta ja kädestä syötettyjä porkkanoita) ja kiljuu. Se kiljuminen oikeastaan ei ole kovin kivaa, kun sitä saa kuunnella korvansa juuressa. Tallityöntekijät vievät yleensä Jaren ketjunarulla tarhaan, mutta ei se oikeastaan taluttaessa mitään tee. Vähän hirnahtelee tammoille ja saattaa näyttää etujalkaansa, mutta on koko ajan kumminkin hallittavissa. Se vain on ongelma, että täytyy muistaa itse kävellä sen vierellä ettei saa etujalasta osumaa, kun monesti muita hevosia nähdessään Jare unohtaa olevansa ihmisen seurassa. Jare siis kunnioittaa ihmistä ja tietää meidän olevan sen johtajuushierarkiassa ylin, mutta joskus innostuessaan yksinkertaisesti vain unohtaa pomonsa läsnäolon. Hoitotoimenpiteissä se on vähän samanlainen, mutta hiljaisessa tallissa se on kuin ruunahevoset—seisoo aloillaan nuokkuen, välillä vähän seuraten ympäristöään ja kerjäten herkkuja. Uskon kyllä, että rinnan kohenteleminen loppuu aikanaan, kun se vähän vanhenee ja viisastuu. Kaikenkaikkiaan Jare on hevonen minun mieleeni, kun siinä on särmää ja huomattavan paljon hyvää asennetta.

Jare on siinä mielessä hyvin taipuvainen ratsastettava, että se taipuu rangastaan minkälaisiin asentoihin vain, vaikka voikin olla lihaksistoltaan hieman jäykkä. Se vaatii aina treenien alussa huolelliset alkuverryttelyt, koska se on suuri lihaksinen hevonen, joka tarvitsee aikansa käynnistyäkseen. Useimmiten verkoissa kannattaakin hakea vähän sitä reaktionopeutta ja herkkyyttä, mikä on Jaren ehdoton vahvuus esteratsastuksessa. Reaktionopeuden se saa temmokkaammasta laukasta ja laukanvaihdoista, taipuisuutta kannattaa puolestaan hakea eri kokoisilla volteilla ja kiemuraurilla molempiin suuntiin. Kunhan ori vertyy ja sen lihaksisto lämpenee, niin se muuttuu todella kevyeksi ja kuuliaiseksi, vaikka alussa se onkin hyvin tahmea ja vähän laiskakin. Joskus Jare on sellainen ratsastettava, että sitä saa pyytää kunnolla etenemään eteenpäin; se ei käytä kaikkea energiaansa vaan yrittää säästellä itseään. Se johtuu taas monesti siitä jos Jarella on ollut useampi vapaapäivä. Sen vuoksi olisikin hyvä, että useamman vapaapäivän jälkeen Jare kävisi kävelytyskoneessa kävelemässä puolisen tuntia tai maastossa alkukäynneillä. Sitten se on jo huomattavasti erilaisempi!

Esteillä Jaressa on särmää. Sillä on luontainen kyky hahmottaa lähestymiset sekä alastulot, joten joskus sitä tuntuu olevan vain pilottina hevosen kyydissä. Sillä on hyvä ilmavara ja se hyppää minkä tahansa esteen yli; joskus tuntuu ettei edes lankkuaita tarhassa ole sille mikään este. Jaren ainoa ongelma on se, että se joskus keskittyy vähän vääriin asioihin eikä saa koko kapasiteettiaan käyttöön. Lähinnä se häiriintyy testosteronimaisena orina muista hevosista tai kahvia juovasta valkusta. Se vaatii tällöin ratsastajalta eteen päin ratsastamista ja koordinaatiokykyä herätellä oria jälleen työntekoon. Jarella on tyypilliset liikkeet; elastiset, matkaatavoittavat ja suuret. Varsinkin laukka-askel sillä on äärimmäisen suuri ja eteenpäinvievä, jossa on joskus aika hankalakin istua. Yhteistyökykyisen Jaren kanssa on aina mukava lähteä estetreeneihin.

 

Sukuselvitys



Acapulco
ERJ-I
Amnesiac
holst rn 167cm
Isaac von B
Venice
Patronia
holst rn 167cm
Renesence
Blue Velvet


Easy Love
Never Easy
holst
Nevermore
Edit
Lovebird
holst
Hawkeye
Mary Jane

Amnesiac (ii) oli ison saksalaisen puoliverisiittolan suurimpia toivoja. Amnesiac oli säältään 167cm korkea ja väriltään ruunikko. Se oli kilpaillut menestyksekkään uran vaativissa esteratsastus luokissa ja ehtinyt hankkia nimeä ja toiveikkaita astutuspyyntöjä. Luonteeltaan Amnesiac ei ollut kuitenkaan helpoimpia oreja, vaan vaati kokeneen käsittelijän joka osasi pitää orin aisoissa. Aca on niin ikään perinyt isältään kipakkuutensa ja energisyytensä, mutta myös kykynsä ja kapasiteettinsä esteradoille. Amnesiac ei suosiostaan huolimatta ehtinyt siittää kovinkaan montaa jälkeläistä, sillä se kuoli ikävän tapaturman sattuessa maastossa ollessaan vain 18 vuotias.

Isaac von B (iii) ehti saada vain yhden jälkeläisen, kunnes se jouduttiin ruunaamaan hurjan luonteensa vuoksi. Ruunauksen jälkeen orista kuoriutui hyvinkin simppeli rapsutuksista pitävä herra, mutta se vaati yhä edelleen taitavat ihmiset ympärilleen. Isaciksi kutsuttu ori kilpaili hienon uran kenttäratsastuksessa ollen myös Saksan MM-kultajoukkueessa. Ori kuoli ollessaan kunnioitettavassa 25 vuoden iässä. Isaac oli 169cm korkea ja väriltään ruunikko.

Venice (iie) oli vähän pienemmän siittolan tammoja, mutta yhtäkaikki erittäin kyvykäs ja hieno tamma. Se oli 165cm korkea ja väriltään upea mustanruunikko. Tämä tamma oli luonteeltaan myöskin kipakka ja hiukan tammamainen, mutta kuitenkin ihmistä kunnioittava ja hyvin käsiteltävissä. Venice kilpaili Re130cm -tasolla pitkän ja tasaisen menestyksekkään uran, jonka jälkeen jäi toimittamaan siitostamman virkaa. Se oli hyvä emätamma ja ehtikin saada mukavan määrän varsoja ennen kuin kuoli ähkyn seurauksena 22 vuotiaana.

Patronia (ie) oli puolestaan pienen maatilan toinen hevonen, ja vielä aivan eri puolella Saksaa kuin Acan isäori Amnesiac. Patronian omistaja halusi saada itselleen kyvykkään estehevosen isoille radoille ja ehtikin varaamaan astutuksen Amnesiacista ensimmäisten joukossa. Ajatuksena yhdistelmä oli hyvä, sillä Patronia oli luonteeltaan kiltti ja tasainen tamma joka oli myös lasten käsiteltävissä sekä tietysti piti hyppäämisestä. Acan ollessa varsa, sen ja Patronian omistaja kuitenkin joutui rahavaikeuksiin ja niin Aca päätyi meille Team J&K:hon. Patronia oli 167cm korkea ruunikko ja elelee edelleen rauhallisia eläkepäiviään Saksassa.

Renesence (iei) oli oriksi kiltti, mutta sen pään sai helposti tammojen läsnäololla sekaisin. Se oli kuitenkin perusluonteeltaan rauhallinen ja miellyttämisenhaluinen, joten sitä oli helppo pitää orina koko elämänsä ajan. Renesence kilpaili silloin tällöin esteillä menestyen ihan hyvin, muttei koskaan saanut isojen ja tärkeiden luokkien voittoja, joten sen jälkeläismäärä jäi hyvin pieneksi. Renesence lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi sen ollessa 20 vuotias. Renesence oli 165cm korkea ja väriltään musta.

Blue Velvet (iee) oli Acan lähisuvusta ainoa ratsastuskoulu hevonen. Velvetiksi kutsuttu tamma teki töitä samalla suurehkolla ratsastuskoululla melkein koko elämänsä, ennenkuin se myytiin eläkepäivilleen sieltä pois. Velvet oli kokeneempien ratsastuskouluoppilaiden suosikki niin kouluratsastuksessa kuin esteilläkin ja on varmasti opettanut monta ihmistä myös kilpailuiden saloihin. Velvetiltä katkesi jänne sen ottaessa juoksutuksessa pönttöloikkia eläkekodissaan, jolloin se jouduttiin lopettamaan. Velvet oli 164cm korkea ruunikko.

Never Easy (ei) oli upea raudikko holsteinerorii, joka kasvoi 168-senttiseksi. Easy oli nimensä mukaisesti helppo ori, jonka kanssa kehtasi todellakin lähteä näyttämään estekentille mitä oli kotivalmennuksessa opittu. Easy valmentautui kasvattaja-omistajansa kanssa pääasiassa kotona, sillä kodin ulkopuoliset valmennukset olivat liikaa aikaa vieviä koko kisauransa siitoskäytössä olleelle orille ja omistajalle. Sillä oli kisauraa aloittaessaan jo muutamia jälkeläisiä, jotka lähtivät kilpakentille noin viisi vuotta orin jälkeen. Yhteisissäkin kisoissa niitä näki aina välillä ja varsat olivat isänsä tavoin hyvin karismaattisia, hyvärakenteisia ja ehdottomasti enemmän estepuolen hevosia, vaikka ne koulutettiinkin hyvin. Myöskin Easy oli vaativalle tasolle aikanaan opetettu Saksassa, vaikkei koulua kilpaillutkaan. Perusteita kuitenkin moni esteratsastaja tälläkin hetkellä painottaa esteopetuksessa, joka ei ole ollenkaan huono juttu. Easyltä jäi jälkeläisiä yhteensä noin viisikymmentä, joista kahdeksan on kantakirjattuja siitosoriita ja viisi tai kuusi tammaa siitoskäytössä sukua jatkamassa. Easy lopetettiin 21-vuotiaana, mutta kuolinsyys ei ole selvillä.

Nevermore (eii) teki lyhyen uran esteillä, joka katkesi loukkaantumiseen kahdeksanvuotiaana ja ori siirtyi suvun turvin siitokseen. Mustanruunikko 166cm korkea holsteinori oli mukava käsitellä, mutta kisapaikoilla siitä saattoi aistia hieman hermoilun merkkejä, joka on osallakin varsoista havaittu. Herkkä ori periytti varsoilleen herkän luonteen ja kohtalaisen rakenteen, mutta ei kuitenkaan näyttelyissä palkittu itse. Varsat ovat pärjänneet paremmin varsanäyttelyissä kuin aikuisluokissa, sillä ne eivät ole olleet kovinkaan siroja rakenteeltaan, vaan edustaneet enemmänkin raskaampaa saksalaista urheiluhevostyyppiä koko Nevermoren suvusta. More lopetettiin 22-vuotiaana tarhassa sattuneen tapaturman vuoksi, jossa sen jalka loukkaantui uudelleen, mutta paljon pahemmin kuin nuorena kilpailuissa.

Edith (eie) oli näyttelykonkari, jonka raudikko karva sädehti kuin kultakolikko. 170-senttinen tamma oli raskaammasta linjasta periytynyt holstein, joka kuitenkin omasi sen verran hyvät geenit rakenneperimänä, että pärjäsi kantakirjansa näyttelyissä hienosti ja palkittiin kolmoselle. Isokokoinen tamma kilpaili pääasiassa esteillä, melko aktiivisestikin, eikä siltä jäänyt kuin kolme varsaa. Nämä ovat kilpailleet kaikki esteillä hienoin tuloksin. Tamma oli hieman malttamaton käsitellä ja myös sen varsat tiedetään joissakin tilanteissa äkkipikaisina. Edith lopetettiin 12-vuotiaana varsomisen jälkeisten komplikaatioiden vuoksi varsan ollessa parin päivän ikäinen.

Lovebird (ee) ehti pitkän (32v) elämänsä aikana tehdä kaikenlaista talutushevosen urasta esteisiin ja kouluun. Hyvinkoulutettu tamma kilpaili helppoja esteluokkia ja vaativan tason koululuokkia, se oli erinomainen opetusmestari ja ratsunuransa päätettyään toimi usein alueen talutusratsuna tapahtumissa ja messuilla. Ruunikko 172-senttinen iso holsteintamma oli koostaan huolimatta superkiltti, huolehtiva emä ja rakasti lapsia. Se toimi vanhempana opetusmestarina erityisesti koulupuolella voittaen lukuisia mestaruuksia kotimaassaan Saksassa. Arvokisamenestystä siltä ei löydy junioriluokkia lukuunottamatta. Muutamassa näyttelyssä käynyt Love palkittiin ykköspalkinnolla kantakirjassa ja onkin periyttänyt varsoilleen paitsi hyvää luonnetta myös kestävyyttä, monipuolisuutta ratsuna, hyvää liikettä sekä rakenteen. Siltä on jäänyt kolme varsaa, jotka on kaikki kantakirjattu kakkospalkinnolle ja lausunnot kehuneet erityisesti sporttista, tahdikasta ja pirteää esiintymistä, myös kilpasuorituksissa. Love itse tunnetaan positiivisena tammana, jota jäi kaipaamaan moni sen kuoltua luonnollisen kuoleman.

Hawkeye (eei) oli raudikko kouluhevonen, joka periytyy holsteinhevosista sekä täysiverityyppisistä ratsuista. Se on syntyperältään hollantilainen, mutta edustaa kuitenkin puhtaasti periytyvää holsteinkantakirjaa. Ori on kantakirjatilaisuuden suurkuluttaja, mutta kuitenkaan se ei ole vedonnut tuomareihin ja palkinto jäänyt aina muutamasta pisteestä kiinni rakenteen osalta, vaikka kisatuloksia riittäisi. Hawk kilpaili pitkän uran esteillä 150cm luokissa ja on osallistunut myöskin arvokisoihin. Rautias 162-senttinen pienehkö ori oli rakenteeltaan siro, joten sen hyppykyvyt eivät ole jääneet huomaamatta isoltakaan yleisöltä. Lisäksi orin suku on erittäin haluttua erilaista saksalaisiin muihin oreihin nähden ja sille onkin kertynyt jälkeläisiä toisensa jälkeen, peräti yhdeksänkymmentä! Varsat ovat perineet isänsä hyvää luonnetta, tasapainoa liikkuessa sekä ryhdikkyyttä ja monipuolista osaamista kouluun sekä esteille. Hawk lopetettiin 21-vuotiaana, ilmeisesti vanhuudenvaivojen myötä.

Mary Jane (eee) oli ruunikko 168cm korkea holsteintamma, joka toimi terapiahevosena ja siinä ohessa kilpaili myöskin paraluokkia kouluratsuna osallistuen myöskin paralympialaisiin joukkueen mukana ja sijoittuen hopealle tamman ollessa kymmenvuotias. Pian ratsastaja jäi kuitenkin eläkkeelle ja tamma sen mukana. Monen mielestä sen taidot jäivät melkolailla käyttämättä, mutta toisaalta arvokasta sukua edustava kantavanhempien jälkeläinen oli kuitenkin siitoskäytössä kokolailla loppuun asti. Jane oli käsitellessä haasteellinen ja usein se laitettiinkin ratsastajalle kuntoon, varsat eivät kuitenkaan huolellisen orivalinnan tuloksena ole juurikaan luonnetta emältään perineet, onneksi. Näyttelypalkittu tamma kantakirjattiin kakkospalkinnolla ja se on palkittu myös championaatin arvonimellä. Ratsain tamma vaati selkeät avut, mutta ne saadessaan toimi erinomaisesti vammaisratsastajilla sekä junnuilla. Se toimi myös talutusratsuna vanhemmalla iällä luonteen hieman tasoituttua varsojen myötä. Varsoilleen se oli aina hyvä joskin, joskin ihmisen läsnäollessa vähän liiankin suojeleva niitä kohtaan. Varsoja Janelle kertyi kaikkiaan kuusi, joista kaksi on kisannut koulua ja yksi esteillä. Jane lopetettiin vanhuuden tuomien vaikeuksien vuoksi yli kaksikymppisenä.

Sukuselvitys isän puoli © Jenna S. & emän puoli © Jannica ♥

  hol-t. Blooms Dragonaire
  2.3.19, VH19-000-0000
      emä Dragon Tears J&K

Kilpailut

Huomioithan, että vain sijoitukset merkataan kilpailukalenteriin!

17.02.19 NJ Kultahuisku | 6/12 irtoSERT (pt. Jannica)
22.02.19 NJ Everholt Estate | 2/7 irtoSERT (pt. Sorel)
13.02.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 5/30
14.02.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 5/30
15.02.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
16.02.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
18.02.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
19.02.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
11.02.19 ERJ Kultahuisku, 160cm: 1/30
15.02.19 ERJ Kultahuisku, 160cm: 2/30
17.02.19 ERJ Kultahuisku, 160cm: 3/30
19.02.19 ERJ Kultahuisku, 160cm: 1/30
21.02.19 ERJ Kultahuisku, 160cm: 3/30
22.02.19 ERJ Kultahuisku, 160cm: 2/30
23.02.19 ERJ Kultahuisku, 160cm: 1/30
26.02.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
27.02.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
28.02.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
28.02.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
07.03.19 ERJ Safiiritiikerin KK, 150cm: 2/30
08.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
15.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
03.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
08.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
08.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
10.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
17.04.19 ERJ Gestüt Helmwald, 150cm: 1/30
17.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 5/30
20.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 5/30
24.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
26.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
29.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
04.05.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
05.05.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 5/30
12.05.19 ERJ Gestüt Helmwald, 160cm: 1/30
15.05.19 ERJ Gestüt Helmwald, 160cm: 4/30
21.05.19 ERJ Gestüt Helmwald, 160cm: 2/30
23.05.19 ERJ Gestüt Helmwald, 160cm: 2/30
27.05.19 ERJ Gestüt Helmwald, 160cm: 4/30
16.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
17.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
18.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
24.03.19 ERJ Gestüt Helmwald, 150cm: 5/30
26.03.19 ERJ Gestüt Helmwald, 150cm: 2/30
28.03.19 ERJ Gestüt Helmwald, 150cm: 3/30
30.03.19 ERJ Gestüt Helmwald, 150cm: 5/30
17.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
24.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
30.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
31.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
01.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
04.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
05.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 5/30
20.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
21.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
23.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
27.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
29.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
06.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
-

Päiväkirja

Sisällysluettelo:
Tytöt tarvii hellän orin (24.1.19)
Parhaalle parasta (25.1.19)
Estevalmennus I (28.1.19)
Estevalmennus II (5.2.19)
Irtohypytystä (10.2.19)
Estevalmennus III (24.2.19)

Tytöt tarvii hellän orin 24.1.2019 — meera

Rakastan, rakastan, rakastan! Rakastan tätä uutta ruunikkoa holsteinoria, joka meille muutti viikko takaperin. Jo ihan sen takia, että se on sanalla sanoen ori! Meidän tallin oreista orein, oikea miesten mies. Se kiljuu tammoille ulkona ja kohentelee rintaansa, kun siitä kävelee ohi—olipa se sitten hevonen tai ihminen. Jare pitää huolen, että se nähdään ja kuullaan. Mutta tykkään tästä uudesta kultapallosta sen takia, että se on estehevonen. BB:ssä on ollut joku ihmeen balettitanssijoiden esiin marssi, sillä niitä on muuttanut talliin aivan valtava määrä. Siis mun omistukseen, joka on henkeen ja vereen esteratsastaja?! Noh, onneksi Actor of Love muutti suunnan ja asteli talliin kirjaimellisesti ryminällä!

Blanka ei voi sietää Jarea. Jare on liian järeä ja liian ori. Ei kuulemma suostu tätä käsittelemään tai viemään edes ulos. Aika painavia sanoja ihmiseltä, joka on vain tallityöntekijä ja ratsuttaja meillä. No okei, arvostan Blankaa ja hänen tekemäänsä työtä todella paljon, mutta valitettavasti myös Jare on sellainen, jota pitää viedä ulos ja hoitaa. Jos mä vaan maltan antaa tätä kellekään muulle! Siitä on nimittäin jo viikossa tullut mun täydellinen silmäterä.

Me ollaan oikeastaan keretty tekemään Jaren kanssa jo vaikka mitä. Ollaan syöty monta pussillista porkkanaa ja muutamia omenoita. Tutkittu vähän maneesia ja käyty kävelemässä kesälaitumilla ilman satulaa. Se on hassua, että vaikka Jare on tuollainen testosteronipaukku, niin sitten se on kumminkin tosi kiltti. Siis silleen, kun oot hevosen kanssa kaksistaan. Koittaahan se näykkiä—varsinkin kun oot syöttänyt sille paljon porkkanaa kädestä—ja vähän huitoa etusella, mutta ei se sillä tavalla ole ilkeä. Jare on semmonen, että sille pitää antaa tilaa ja sen pitää saada olla ori. Koska sellaisia ne vaan nyt on.


Parhaalle parasta 25.1.2019 — meera

Otettiin Blankan kanssa ja lähdettiin vähän tuulettamaan rahapusseja Equestrian Prolle. Tarkoituksena oli ostaa Neenalle uusi toppaloimi ulos, mokoma oli aika vilunen kovilla pakkasilla. Itse tarvisin pohjalliset ratsastussaappaisiin ja uudet hansikkaat.
Equestrian Pro oli ollut jonkun aikaa kiinni, kun siellä oli tapahtunut uudistuksia valikoimissa sekä pientä pintaremonttia. Myymälässä näytti todella siistiltä ja saimme heti osaksemme iloisen tervehdyksen Fiialta. Hän tarjoutui olemaan avuksi mikäli olisi tarvetta. "Kurkkaapa Meera tuo Sir Classicin estesatula. Mä vähän katsoin Facebookissa, että etsit uutta estepenkkiä...", Fiia hymyili pilke silmäkulmassa. Hän kyllä tiesi, mistä naruista vedellä!

"Meera hei, et mee kattomaan. Jare pystyy hyppäämään ihan hyvin sillä satulalla mikä sillä on. Sitä paitsi se muokkaantuu vielä lihaksistoltaan!!", Blanka huokaisi ja yritti puhua järkeviä. Hymähdin hänelle vastaukseksi. Loimiosastolta Neenalle löytyi sopivan kokoinen ja mallinen toppaloimi, Jarelle myös. Blanka jäi vielä katselemaan uusia suojia Buulle, jolloin sain tilaisuuden juosta satulaosastolle.
Se satula oli täydellinen. Siinä oli matala istuinosa ja muotoillut polvituet; se sopisi ihan mahtavasti korkeille esteluokille! Satulassa oli kauniit koristekirjailut ja takakaari oli neliskulmainen. Se tuntui laadukkaalle nahalle ja vaikutti muutenkin ihan täydelliselle. Ei mennyt kauaa, kun Fiia oli mun selän takana. "Sopis upeesti sille sun uudelle", hän vinkkasi. "Mä voin ottaa satkun hinnasta pois", hän jatkoi. Mä mietin mielessäni, että tarvisinko sittenkään. Oliko Blanka kuitenkin oikeassa? "Äh, mä ostan tämän! Jos ei sovi, niin mietitään sitte", huokaisin rakastuneena katsoessani upeaa mustaa estepenkkiä.

Voitte kuvitella, että Blanka ei ollut kovin otettu. Välillä tuo nainen tuntui olevan enemmän mun holhoaja kuin työntekijä. Lopulta me kärrättiin tallille kasallinen uusia loimia, muutamat riimut, parit suojat, peräkärryllinen rehuja, Allille uudet näyttelyriimut. Ja mun murulle, Jarelle, ihan uusi satula!! Huomenna mä kokeilisin sitä. En jaksa oottaa!


Estevalmennus I 28.1.2019 — Tanya

Meeralla oli kiireinen päivä. Heti kun Tellan valmennus oli loppu, oli Meeralla jo maneesin keskellä valmiiksi Blankan varustama Jare. Jarella ajattelin vain kevyttä ja rentoa estevalmennusta, jossa treenattaisiin enemmän kokonaista ratasuoritusta pariin kertaan kuin yksittäisiä esteitä. Meera nousi Jaren selkään ja alkoi painella reipasta käyntiä uralla. Oli keskipäivä ja aurinko paistoi maneesin ikkunoista. Ori katseli ympärilleen ja oli aivan täpinöissään, se pörisi ja pöyhisteli itseään ja käveli erittäin ylvään näköisesti. Laitoin maneesiin pystyyn radan joka oli korkeudeltaan 100-120cm:n välistä. Radalla oli noin 12 estettä ja ne olivat koottu ihan tavallisista tutuista esteistä kuten pystyistä, oksereista, ristikoista, vesiesteestä ja trippeleistä, sekä muutamasta sarjasta. Pyysin Meeraa ottamaan muutaman raviaskeleen kautta suoraan laukkaan. Meera toimi ja nosti Jarella laukan. Jaren laukka oli kiihkoa ja turhan kova tempoista, pyysin Meeraa ottamaan pääty-ympyrälle spurttaamaan ylimääräiset energiat pois. Meera toimi ja laukan tahti vain tiheni, ori oli ihan liian reippaalla tuulella, mutta se pysyi kuitenkin Meeran hallinnassa. Lopulta Jare rauhoittui ja pääsimme työskentelemään todenteolla.

Pyysin Meeraa suorittamaan radan jokaisen esteen haluamassaan järjestyksessä. Ori hyppeli esteitä kuin vettä vain. Jarelle ei tuottanut ongelmaa sarjat, eikä kummallisen näköiset trippelit. Ori tosin puuskutti heti ratasuorituksen jälkeen, mutta silti sillä oli virtaa vielä hyppäämiseen. Pyysin Meeraa ravailemaan hetken, kun nostaisin kaikki radan esteet metri kahteenkymppiin. Meera oli ravaillut jo tovin ja Jare alkoi olla hieman hiessä. Pyysin Meeraa ottamaan ohjaa tiukemmalle ja nostamaan laukan, hännän huiske ja hetki vain niin Jare laukkasi tasapainotettua laukkaa. Pyysin Meeraa tulemaan radan samassa järjestyksessä kuin äskenkin. Meera kohdisti hevosen esteille ja hypyt tulivat huomattavasti korkeammiksi, koska esteiden korkeuskin oli jo korkeampi. Sarjat alkoivat olla raskaita Jarelle, mutta vesiesteestä se piti eniten, kovassa vauhdissa Jare veti liinat kiinni juuri ennen vesiestettä ja kurotti päänsä alas ja alkoi juoda muovisesta altaasta. Meera otti hienon kiitokaaren hevosen pään yli ja onneksi vielä esteenkin yli. Meera istui maassa ja nauroi. Meera oli saanut juuri ennen tömähdystä ojennettua jalat suoriksi, joten oli tipahtanut suoraan jaloilleen, mutta sitten pyllähtänyt takapuolelleen. Juoksin Meeran vierelle ja kysyin sattuiko tätä, Meera kirosi ratsuaan, mutta nauroi samalla ja sanoi, ettei käynyt kuinkaan. Hain Jaren Meeran viereen ja autoin Meeran takaisin selkään. Vesiallas oli tyhjä, joten kehotin Meeraa tekemään laukkaympyrän vesiesteen jälkeen ja tulemaan uudestaan vesiesteen ja jatkamaan radan loppuun. Jare laukkasi jälleen reippaasti, mutta alkoi hidastaa vauhtiaan juuri ennen vesiestettä. Meera löi pohkeet kylkiin ja Jare hyppäsi saman tien, alastulo oli kuitenkin hyvä, vaikka hyppy olikin vähän hätäinen.

Loppuradassa ei ollut mitään ongelmia, eikä radan viimeinen trippelikään ollut ongelma. Pyysin Meeraa vielä laukkailemaan reippaasti ja täysin vapaasti, kerran Jarella näytti olevan roimasti ylimääräistä energiaa. Laukattuaan hetken, Meera alkoi ravailla ja nyt hevonen oli siinä mielentilassa että rauhallisuus alkoi valjeta sille. Pyysin Meeraa tekemään vielä erilaisia raviharjoitteita, tempon vaihteluja yms. Jare askelsi reippaasti ja näky alkoi nyt olla komea ja ylväs, eikä sähäkkä olemus, joka ei tiedä mihin suuntaan juoksisi. Pyysin Meeraa siirtymään käyntiin ja antamaan pitkät ohjat. Ori rauhoittui lopullisesti ja taas maneesissa oli jo seuraava hevonen Meeralle valmiiksi tuotuna.


Estevalmennus II 5.2.2019 — meera

Aloitimme valmennuksen ravipuomeilla pitkällä sivulla niin, että neljän puomin yli mentiin kerrallaan ja seuraaviin puomeihin oli reilusti tilaa. Ensimmäiset neljä olivat reilummilla väleillä ja jälkimmäisillä välit olivat vähän lyhyemmät. Jarella on verran iso askel, että ensimmäisillekin puomeille sai tulla rauhassa sisään. Puomeille tuleminen kaahottaen aiheuttaa sen ettei sillä ole jumppaavaa vaikutusta enää. Me aloitimme verryttelemään pystyllä, joka oli pituushalkaisijan keskellä; ennen estettä piti jatkaa suoraan ja tietysti myös esteen jälkeen. Sain valmentajalta heti noottia siitä, että minun pitäisi istua heti esteen jälkeen satulaan ja ratsastaa kunnolla kaarteet. Kovasti kyllä yritin, mutta niissä tilanteissa joissa laukka piti vaihtaa esteen jälkeen, en voinut istua vaihdossa alas koska Jare teki vaihdot pukin kautta. Muuten tehtävä sujui ihan hyvin.

Tämän jälkeen aloitimme tulemaan s-kiemurauraa. Piti ratsastaa todella hyvin kulmaan, jotta pääsi ensimmäiselle esteelle vähän vinoon ja näin ollen sai hyvät viisi laukka-askelta keskihalkaisijalla olevalle pystylle, josta taas viisi laukka-askelta toisessa kulmassa olevalle pystylle. Aluksi jätimme viimeisen pystyn pois ja tulimme vain kahta ensimmäistä. Itselläni suurin hankaluus oli se etten oikeastaan ratsastanut. Ajelehdin vähän joka suuntaan, mutta en tehnyt mitään konkreettista. Pienillä esteillä ongelmana on se, että ratsastan liian isoa laukkaa ja jätän hevosen pitkäksi.

Kun esteet nousivat, niin alkoi harjoituksiimme tulla jokin järki. Lisäsimme s-kiemurauran jälkeen vielä pitkällä sivulla olevan okseri-okseri-linjan, johon piti tulla ensin kuusi laukka-askelta ja esteiden noustessa viisi. Valmentajamme halusi aluksi kuusi laukka-askelta vain siksi, että Jare joutuisi vähän jumppaamaan ja malttamaan esteelle. Tulin kerran vähän huolimattomasti isommassa laukassa ja tällöin askelia tuli kuuden sijaan viisi, mistä tulikin heti sanomista! Ja sama kuin pystyillä: kun okserit olivat yli metrisiä, aloin ratsastamaan kunnolla.

Viimeinen kierros sujui oikein hyvin. Esteet olivat 120cm korkeudella kaikki ja tulin niin, että ratsastin todella syvälle kulmaan ennen ensimmäistä pystyä, jolloin sain sujuttua viidellä laukka-askeleella eteen keskimmäiselle ja jatkaen tästä vähän suoremmalla linjalla viimeiselle pystylle neljällä askeleella. Tästä sitten hevonen takaisin takajaloille ja okseri-okseri-linja viidellä askeleella. Tultiin lopuksi vielä pelkät okserit vähän isompina, viimeinen taisi olla reilu 140cm. Hypyt tuntuivat niin vaivattomilta, kun sain ensimmäiselle okserille hyvän lähestymisen ja pääsin laukkaamaan sujuvasti perille asti istuen itse rauhassa satulassa! Ne viimeiset askeleet tuntuivat juuri siltä, miltä esteratsastuksen pitääkin tuntua.


Irtohypytystä 10.2.2019 — Jannica

Löysin tieni Jaren luokse hetken samoiltuani tallin pihapiirissä. Ori katseli minua kiinnostuneena loimensa alta napaten samalla muutaman heinänkorren sieltä täältä, pitäen kuitenkin silmänsä tiukasti minussa koko ajan. Se näytti lempeältä, ja ilmeisesti sitä myös olikin, sillä meera yleensä kyllä varoitti, jos hevosilla oli huonoja tapoja, eikä nainen ollut maininnut tästä kaverista oikeastaan mitään muuta kuin vierailuni syyn: nelivuotias ori tarvitsisi laatiksia varten kokemusta irtohyppäämisestä, minkä ei varmaankaan pitäisi olla vaikeaa, olihan sillä kuitenkin jo selästäkäsin hypätty jonkun verrankin. Nappasin riimunnarun portilta ja reippaasti kävelin tarhaan sisäpuolelle hakemaan orin, joka katseli minua kulmiensa alta, kuin kysyen "anteeksi, mitäs sie täällä teet?". Napsautin riimunnarun riimuun kiinni ja talutin hämmästyneen orin portille, kai sitä piti mukaan lähteä, kun kerran perältä asti haettiin, ne näytti yhä pohtivan. Parkkeerasin orin käytävälle, haettuani varusteet se seisoi kuitenkin yllätykseksi poikittain käytävällä ja maisteli autuaana jonkun loimea. "Hetkonen, mites sie tuon teit?" naurahtaen irrotin onneksi vahingoitta säilyneen loimen suusta ja kiinnitin orin uudelleen toiselle puolen, se ilmeisesti osasi avata paniikkilukot, kuten meilläkin valtaosa poppoosta. Harjailin orin reippain vedoin, se tuijotti minua yhä kysyvästi, kun laitoin sille suojat jalkoihin kavionputsauksen jälkeen. Suitsin orin ja napsautin liinan kiinni kuolaimiin alakautta deltan avulla. Ori seurasi minua kiltisti maneesille, jossa oli kuja jo valmiina, tänään olivat nuoret harjoitelleet oikein urakalla, mutta iltapäivästä ei meeralla ollut ollut aikaa siihen ja hän oli pyytänyt minua lisäkäsiksi, ja mielellänihän minä auttelin.

Päästin Jaren ympyrälle kävelemään alkukäyntejä, se toimi hyvin juoksutuksessa, kuten toki nelivuotiaan jo kuuluikin. Tottelevainen ori nosti ongelmitta ravit ja laukat molempiin suuntiin niitä pyytäessäni, eikä turhaa kiemurrellut tai intoillut laukassakaan. Alkuverkkojen ollessa ohi päästin Jaren kävelemään maneesiin ja tutkimaan kummaa viritelmää ensin ominpäin samalla kun vähän laskin esteitä, ne olivat jääneet maksimikorkeuteen. Mittasin myös välin, mutta samahan se kaikilla varmasti täällä oli, kun ei poneja tainnut paikassa ollakaan. Jare mahtuisi siihen siis muitta mutkitta. Jare tuntui kiinnostuneelta estekujaa kohtaan ja sen mentyä vähän kauemmaksi pyysin ravia. Se totteli, tosin niskojaan nakellen, mutta totteli kumminkin. Kehuin sitä ja pyysin laukkaa, jonka jälkeen ohjasin juoksutuspiiskalla oria oikeaan suuntaan. Ensimmäiset ylitykset kujalla olivat hitusen hataria ja epävarmoja, mutta kyllä se siitä parani kun vauhtiin päästiin. Jarella oli isommille esteille siirtyessä jo oikein kivasti hallussa tämä homma ja se ylitti ongelmitta lopuksi 120 senttisen okserin kujan viimeisenä esteenä. Se sai paljon kehuja, kun oli antanut kiinni ja taluttelin hikistä oria hyvän tovin maneesissa, ennen hoitamaan menoa.


Estevalmennus III 24.2.2019 — Siru

Meera oli lämmitellyt Jaren kanssa pisimpään kaikista ratsukoista, mutta Jaren energiataso ei näyttänyt laskevan sitten millään. Jouduimme kuitenkin kaikesta huolimatta aloittamaan varsinaisen esteiden hyppäämisen.
Aloitimme lämmittelemällä ristikko, puomi, puomi, pysty linjalla jossa estekorkeus oli alle 120cm. Esteiden koko ei siis tässä tapauksessa auttaisi Jaren kiihtyvyyden tai ryöstämisen karkoittamiseen. Puomit kuitenkin toivottavasti hidastaisivat hieman vauhtia ennen viimeistä linjan estettä, pystyä. Jare kiihtyi nollasta sataan hetkessä nähdessään kaarteen jälkeen edessä olevan linjan. Meera jännittyi satulassa, mikä vain lisäsi vauhtia. Jouduin ottamaan parivaljakon vielä pois esteiltä ja selitin miten homma toimii. Tässä välissä pari muuta ratsukkoa kerkesikin jo hypellä linjan kertaalleen.

Annoin neuvoja rentoutumiseen ja siihen, miten kaksikko pystyy jakamaan energiatasoa keskenään. Jos Meera on rento eikä jännity kuten Jare ennen estettä, Meeran rauhallisuus voi auttaa myös ratsua rauhoittumaan. Niinpä Meera käänsi Jaren takaisin uralle ja lähti lähestymään linjaa. Meeraa selkeästi jännitti, mutta pakotin puheillani hänet rauhoittumaan. Ja pieni ihme tapahtui, Meera sai rentoutettua itsensä, istunta rentoutui silmissä ja Jare hieman hillitsi itseään. Puomeilla vauhdin tempo laski mukavasti, vaikka puomit ylittyivät hyvin liidokkaasti ja tarmokkaasti. Viimeiselle pystylle kerkesin jo melkein huolestua että vauhti kiihtyisi, mutta kävikin päin vastoin! Jare hyppäsi esteen hyvin rennosti, jopa hieman hitaasti. Naureskelimme Meeran kanssa kuinka hän joutuisi hieman ehkä hoputtelemaankin pohkeella ratsuaan, kun normaalisti hän joutuisi roikkumaan kuolaimessa ja istumaan etu- taikka takakenossa liikettä vastaan. Ratsukko tuli linjan vielä uudestaan ja olin Meeran kanssa yhtä innostunut, Jaren laukka ei ollut kiihtyvää, tietysti ori hieman imi kohti estettä, mutta sopivassa määrin! Puomit ylittyivät napakasti ja Meera pystyi rentoutumaan. Pysty ylittyi tällä kertaa sopivan tasaisella tahdilla, ei hitaalla eikä liian vauhdikkaalla.

Oli aika aloittaa tunnin varsinainen tehtävä, joka ehkä hitusen jännitti minua. Varsinaisella tehtävällä kun ei ollut puomeja hidastamassa vauhtia. Jare ja Meera olivat radan suoritus vuorossa kolmantena. Meeraa hieman jännitti, mutta esteet eivät olleet parivaljakon korkeimpia, vain 140cm. Meera lähestyi ensimmäisen kerran linjaa ja huomasin hänen hengittävän rauhallisesti, ensimmäinen este hypättiin onnistuneesti. Välillä laukka hieman kiihtyi Jaren nähdessään seuraavan esteen edessään. Meera teki puolipidätteen ja rentoutui, jolloin Jare ymmärsi yskän ja lähestyi estettä rauhallisemmin. Tiukka kurvi luvassa, kiihtyvyydestä oli tästä hieman apua, sillä Jare polki hyvin alleen heti esteen jälkeen ja oli valmis hyppäämään jo seuraavaa estettä. Lähestyminen onnistui ja hyppy oli mainio. Jälleen pieni vaativa käännös kokorataleikkaan myötäiselle okserille. Käänteestä tuli hieman tiukka ja okseri hypättiin hieman vinosta, jolloin tiestä tuli laajempi kohti linjan toista estettä mentäessä. Hyppy oli korkea, mutta Meera pysyi hyvin mukana, eikä jäänyt suuhun kiinni mikä olisi varmasti lisännyt vauhtia. Reipas keskilaukka välähti hienosti ja viimeisen kerran linja tultaessa Meeran ei tarvinnut mitään muuta tehdäkkään kuin istua, istua, pidäte, istua, istua, pidäte. Esteistunta oli hieno ja pidätteet lähes huomaamattomat, mutta vaikuttivat koko hevoseen! Rata tultiin vielä kertaalleen, mutta sen aikana Jare ei temppuillut tai kikkaillut mitään omiaan. Okserille tultiin melko vauhdilla, mutta hyppy ja seuraavalle esteelle lähestyminen oli parempi kuin ensimmäisellä kierroksella. Hyvin ratsastettu. Lisää vain rentoutta ja energian jakamista ratsukon välillä niin homma rullaa. Tässä oli hyvä esimerkki siitä, että vaikka hevonen pystyy hyppäämään korkeita esteitä, ongelmat ovat samat vaikka esteet olisivat pienet, silloin ongelmia on vain helpompaa ratkoa.


VRL-00816

virtuaalihevonen

© Bloomsbury 2019. Kuvat © Landgestut Celle.