Bloomsbury

Alathea

"Alli"

nimi Alathea

KTK-I, 09/18
20 + 20 + 20 + 20 = 80p.

Champion
myönnetty 02.02.2019

Virtuaalinen muotovalio
myönnetty 11.04.2019

-
-

-
-

rotu, sukupuoli suomalainen puoliverinen, tamma
säkä, väri 170cm, punaruunikko
syntynyt 30.6.2018 (15-vuotias)
kasvattaja Jp, Huovilan Ratsutila
omistaja meera (VRL-14752)
koulutustaso Vaativa A
painotus kouluratsastus
rekisteritunnus VH18-031-0313

Alathea eli Alli on hauska persoona, jonka kanssa kaikki päivät ovat erilaisia ja tamma yllättää usein positiivisesti sekä maastakäsittelyssä, hoitaessa että ratsain. Alli on perusluonteeltaan energinen pakkaus, joka innostuu etenkin uusista asioista ja hevosista vähän liikaa ja on äärettömän sosiaalinen, joka voi olla toisille heppakavereille liikaa. Pääsääntöisesti Allin kanssa kuitenkin kaikki tulevat toimeen ja sen voi tarhata niin isojen kuin pientenkin kanssa. Allin positiivisuus tarttuu helposti ihmisiin, jos tallille tullessa on huono päivä antaa Allin persoona kyllä valoa muillekin. Myös uteliaisuus tarttuu helposti toisiin hevosiin, eikä ole päivä jos toinenkaan, kun koko tarhapoppoo on tutkimassa laidunta tai isoa tarhaa, että mitäs sieltä löytyykään.

Liiallinen uteliaisuus johtaa kuitenkin välillä Allin pieneen pinteeseenkin, kuten silloin pienenä, kun tamma jäi vuohisestaan kiinni traktorin peräkärryyn, jossa oli heinäpaali tarhaajille. Onneksi tästäkin selvittiin pikkuoperaatiolla ja Alli kestää hyvin käyttöä nuoruuden hölmöilyistä huolimatta, estepuolta sen kanssa on kuitenkin vältelty, koska operoineen lääkärin mukaan jalka ei välttämättä kestäisi hyppäämisen tuomaa rasitusta. Alli on uskomattoman kiltti tapaus, mutta junnujen kanssa hoitaessa se on hyvä olla sidottuna. Alli on nopealiikkeinen ja kuljeskelee mieluusti hoitamisen ajan karsinassaan, jolloin pienempi tai kokematon hoitaja voi vahingossa jäädä sen varpaiden alle. Mitään tuhmaa Alli ei kuitenkaan tee ja on esimerkiksi käytävälle laitettuna kiva harjoittelukapine nuoremmille harrastajille, joskin se ei aina malta seisoa varustamisen ajan paikallaan ja pienemmät saattavat tarvita tamman kanssa apuvoimia satulointiin ja suitsimiseen. Perusluonteensa puolesta kiltti neiti sopii kuitenkin myös lasten käsiin aikuisen valvovan silmän alla. Karsinassa hoitaessa ovi tulee huolellisesti sulkea, sillä tamma on äärettömän nopea myöskin poistumaan paikalta, jos ovi jää vähänkään raolleen.

Ratsuna Alli on meneväinen, mutta kuitenkin todella herkkä avuille, etenkin ohjasavuille ja painolle. Se on parhaimmillaan päästessään tekemään vaativan tason asioita hyvin koulutettuna hevosena osaavien ratsastajien alla, mutta toimii myös vähän jo ratsastaneilla junnuilla hyvin, kunhan vauhdikasta tammaa ei arastele. Se toimii parhaiten pienin avuin ja junnut pääsevät hyvin harjoittelemaankin tamman kanssa pientä apujenkäyttöä osana opetusta. Ihan aloittelijalle Alli ei kuitenkaan sovellu, sillä tamma voi hermostua tai mennä lukkoon kovakouraisista avuista ja suusta repimisestä. Tasapaino pitää tamman kanssa olla siis jo hallinnassa, jos selkään mielii. Kisapaikoilla Alli on utelias ja sen pitää saada tutkia kaikki asiat ennen suoritusta, sen jälkeen tamman kanssa suoritus on herkkä, levollinen ja samaan aikaan aistikas, sen kuunnellessa jokaisella solullaan ratsastajan ohjeita ja keskittyen verkasta alkaen vain häneen. Alli rakastaa esiintymistä musiikin tahdissa erityisesti.

Maastossakin Alli on ongelmaton puksuttaja, joka toimii niin yksin kuin porukassa, mutta yksinään saattaa jäädä katselemaan maisemia tai outoja juttuja. Ei se silloinkaan mitään ylimääräistä onneksi harrasta ja sopii vähemmänkin ratsastaneelle maastovarmana tammana. Allin kanssa on jonkin verran tehty puomityöskentelyä, josta tamma myöskin pitää ja on tarkka jaloistaan omaten hyvän koordinaatiokyvyn, se myös rakastaa kavalettitehtäviä, joissa saa keskittyä täysin nostelemaan jalkojaan.

 

Sukuselvitys



Capriole
KRJ-I
Cocochino
hannover tummanruunikko 172cm
Crocodile
Naomi
Latisha
hannover ruunikko 168cm
Lorano
Rasha


Ambrosia
KTK-II
Santiano
suomenpuoliverinen punarautias 175cm
Santiago
Juliandra
Amber Rose
suomenpuoliverinen ruunikko 168cm
Wiederhall II
Margerite

Jälkeläiset

  fwb-t. Blooms Afrodite
  10.2.19, VH19-031-0073
      isä Empire Wolf
  fwb-o. Blooms Domiro
  25.1.19, VH19-031-0087
      isä Domino v. Helmwald
  fwb-o. Blooms Monstermathematic
  25.3.19, VH19-031-0000
      isä Bloody Brew TW

Kilpailut

Huomioithan, että vain sijoitukset merkataan kilpailukalenteriin!

21.08.18 NJ Oldfinion | 5/9 irtoSERT (pt. Kati)
01.09.18 NJ Heidseck | 7/12 irtoSERT (pt. Kati)
30.09.18 NJ Beaumont | 5/10 irtoSERT (pt. Miia Maria)
17.02.19 NJ Kultahuisku | 1/12 BIS4, MVA-sert (pt. Jannica)
23.02.19 NJ Stall Fernweh | 1/10 BIS1, MVA-sert (pt. birdie)
11.08.18 KRJ Riemunkirjava, vaB: 5/30
11.08.18 KRJ Riemunkirjava, vaB: 1/30
12.08.18 KRJ Riemunkirjava, vaB: 1/30
14.08.18 KRJ Riemunkirjava, vaB: 4/30
15.08.18 KRJ Riemunkirjava, vaB: 3/30
31.08.18 KRJ Cup Oldfinion Dressage, vaA: 7/63
08.09.18 KRJ Priton Budyonnys, vaB: 1/40
17.09.18 KRJ Riemunkirjava, vaB: 6/47
05.10.18 KRJ Riemunkirjava, vaA: 3/24
21.10.18 KRJ Runoratsut, vaB: 6/40
22.10.18 KRJ Sysälä, vaA: 5/26
27.10.18 KRJ Runoratsut, vaB: 4/40
30.10.18 KRJ Adina, vaA: 6/38 (81,000 %)
01.11.18 KRJ Oakhill, vaB: 5/30
02.11.18 KRJ Runoratsut, vaB: 5/40
03.11.18 KRJ Adina, vaA: 2/38 (86,000 %)
03.11.18 KRJ Runoratsut, vaB: 5/40
04.11.18 KRJ Runoratsut, vaB: 3/40
04.11.18 KRJ Ruschock Bog, vaB: 4/30
06.11.18 KRJ Adina, vaB: 6/72 (83,000 %)
06.11.18 KRJ Adina, vaB: 5/72 (84,000 %)
09.11.18 KRJ Adina, vaB: 7/72 (82,000 %)
09.11.18 KRJ Rushock Bog, vaB: 2/30
11.11.18 KRJ Oakhill, vaB: 4/30
12.11.18 KRJ Aamun tila, vaB: 5/40
13.11.18 KRJ Aamun tila, vaB: 4/40
14.11.18 KRJ Oakhill, vaB: 1/30
15.11.18 KRJ Fernweh, vaB: 2/40
17.11.18 KRJ Oakhill, vaB: 2/30
17.11.18 KRJ Riemunkirjava, vaB: 1/50
19.11.18 KRJ Riemunkirjava, vaB: 1/50
24.11.18 KRJ Hiivurin Suomenhevoset, vaA: 4/30
25.11.18 KRJ Colosseum, vaA: 6/39
25.11.18 KRJ Hiivurin Suomenhevoset, vaA: 5/30
05.12.18 KRJ Hiivurin Suomenhevoset, vaA: 3/29
20.12.18 KRJ Colosseum, vaA: 5/48
31.12.18 KRJ Tiiron ratsutila, vaB: 2/30
11.03.19 KRJ Daelwyn, vaA: 3/30
15.03.19 KRJ Daelwyn, vaA: 3/30
20.03.19 KRJ Daelwyn, vaA: 2/30

Päiväkirja

Sisällysluettelo:
Kouluvalmennus I (23.9.18)
KRJ Champions kokemus (2.11.18)
Hevosen oston harkintaa (16.1.19)
Ensitapaaminen (20.1.19)
Kouluvalmennus II (29.1.19)
Kouluvalmennus III (7.2.19)
Klassisen rats. perusteet (17.2.19)

Kouluvalmennus I 23.9.2018 — Disa

Iso puoliveritamma oli vinkeän oloinen, joten lähdimme tekemään harjoituksia, joilla saimme hevosen paremmin avuille. Pitkällä sivulla JP siirteli ensin takaosaa uralta pois, jonka jälkeen mentiin pätkä suoraan, päätyihin tehtiin voltit, joilla sai taas vähän herätellä sisätakajalkaa alle. Kun Alli pysyi sopivan kiireisenä, se jätti muun säätämisen vähemmälle ja lähti työskentelemään rennon letkeästi. Kun sama harjoitus tehtiin ravissa, tamma koitti vähän juosta alta pois, mikä aiheutti lumipalloefektin, kun ratsastaja lähti pidättämään, mikä sai hämmentyneen tamman lisäämään vauhtia ennestään. Muistutin JP:tä ulkoapujen tärkeydestä ja nopeammasta reagoinnista myötäämisen suhteen. Kun apujen ajoitukset osuivat paremmin yksiin, Alli muuttui tyytyväisemmän oloiseksi ja hölläsi kaasujalkaansa. Huilitauon jälkeen ratsukko teki toiselle pitkälle sivulle väistöä, kulmassa nostettiin laukka, jota jatkettiin seuraavalla lyhyellä sivulla tehtävään suureen volttiin asti. Kun selässä muistettiin olla tarkkana apujen ajoituksen kanssa, ratsukko teki siistit väistöt ja siirtymiset.


KRJ Champions kokemus 2.11.2018 — JP

Tänä vuonna minä pääsin ensimmäistä kertaa osallistumaan KRJ Champions -ratsastustapahtuman, jossa kilpaillaan ikäluokittain parhaan kouluratsun tittelistä. Tapahtuma on nelipäiväinen, ja jokaisen päivän jälkeen vain tietty määrä ratsukoita pääsee jatkamaan seuraavaan osaan. Jokaisen kisapäivän myötä myös luokkien taso vaikeutuu. Meiltä Huovilasta Championsiin lähti neljä hevosta: Alli, Enkeli ja Kendall KRJ Young Champion -luokkaan, sekä Rubie KRJ Champion -luokkaan. KRJ Young Champion oli 5-8 vuotiaiden hevosten ja ponien luokka, joilla on ennestään vähintään 8 starttia, ja KRJ Champion 9-15 -vuotiaille hevosille, jotka ovat sijoittuneet vähintään 15 kertaa.

Ensimmäisenä kisapäivänä Young Champion-luokassa taso oli K.N. Special. Alli ja Enkeli pärjäsivät luokassa hienosti, napaten 74,118 % (14. sija) ja 70,000 % (33. sija) tulokset. Kendall tippui pois heti ensimmäisenä päivänä, sillä vaikka sen 61,765 % tulos olisikin oikeuttanut tamman jatkamaan, oli sen sijoitus vasta 89., ja vain 75 ensimmäistä pääsi jatkoon. Champion-luokassa taso oli Helppo B ja Rubien tulos oli 57,500 % (78. sija), minkä vuoksi tamma tippui pois heti.

Toisena päivänä lähdimme positiivisin mielin matkaan Allin ja Enkelin kanssa. Enkelin kanssa toisen päivän verkat sujuivat jo erinomaisesti, sillä uusissa paikoissa kovasti jännittävä Enkeli tuntui rauhoittuvan samana säilyvästä kisapaikasta ja tutuista hevosista ympärillään. Toisena päivänä Young Champion -luokan taso oli Helppo B. Molemmat tammamme suorittavat jälleen radat upeasti, Alli 69,167 % (29. sija) ja Enkeli 67,778 % (34. sija) prosentein. Molemmat neidot siirtyivät siis automaattisesti jatkoon kolmanteen kisapäivään.

Kolmantena päivänä Enkelistä alkoi ehdottomasti jo paistaa tutun paikan positiivinen vaikutus sen hermoihin. Enkeli ei tuntunut ollenkaan omalta, herkkähipiäiseltä itseltään, vaan heti noustessani satulaan verryttelyalueella se tuntui siirtyvän suorittamismielentilaan. Enkeli sijoittuikin Helppo A-tasoisessa luokassa kahdeksanneksi 72,500 % prosentein, jääden siis juuri nippa nappa pois seitsemän sijoittuneen joukosta! Alli suoriutui jälleen hienosti ja tasaisesti luokasta 62,727 % prosentein, mutta 37. sija ei riittänyt viemään tammaa jatkoon finaalipäivään. Alli, joka on myös toisinaan hieman varautunut saapuessaan tyhjälle kisakentälle, oli myös hienosti kolmen päivän aikana kerännyt itsevarmuutta ja kestävyyttä - tämä kokemus on aivan varmasti tehnyt Allin pokalle pelkkää hyvää!

Neljäs päivä eli finaalipäivä ratsastettiin siis Enkelin kanssa yksin. Luokka oli tänä päivänä Kür Helppo A ja mukana oli enää 25 parasta ratsukkoa ensimmäisen päivän 111:sta. Luokan taso oli kova ja allekirjoittanutta kieltämättä hikoilutti kovasti ennen areenalle astumista, mutta kisapaikan vilinään jo tottunut Enkeli tuntui kuin eri hevoselta, kun se tyynen rauhallisesti odotteli kentän ulkopuolella edeltävän ratsukon suorituksen loppua. Enkeli liikkui suorituksen ajan uskomattoman kevyesti ja suorastaan ajatuksen voimalla, hyvä kun minun tarvitsi edes ohjaa puristaa niin Enkeli arvasi jo, mikä seuraava liike on. Enkelin upea suoritus tienasi meille 71,429 % ja 6. sijan, mikä jälleen harmiksemme jäi juuri kärkiviisikon ulkopuolelle. Vertailun vuoksi viidennes eli viimeinen sijoittunut ratsukko luokassa oli saanut 72,381 %, eli vain alle prosentin enemmän kuin me Enkelin kanssa. Tästä eittämättä fyysisestä kisaputkesta Enkeli ja Alli saivat kiitokseksi pitkän viikonlopun ulkona ja palauttavat maastolenkit. Oli hienoa nähdä, kuinka kaksi omaa kasvattia, jotka toisinaan hieman tammamaisia ovat, keräsivät itsensä joka päivä ja tekivät päivä toisensa jälkeen yhtä upeita suorituksia! Näillä eväillä lähdemme ilomielin jatkamaan kohti tulevia koitoksia.


Hevosen oston harkintaa 16.1.2019 — Meera

Tallissa oli käynnissä niin sanottu hevosrekry, sillä meille tarvittiin muutamia puoliverisiä lisää. Etsinnässä olisi lähinnä sellaisia hevosia, joiden kilpailu-ura olisi vasta alussa tai ne vaatisivat vähän sisäänratsastusta. Näin ollen Alathea ei ollut lainkaan sitä, mitä me oltaisiin Bloomsburyyn kaivattu. Suomenpuoliveritamma oli kantakirjattu I-palkinnolla ja sillä oli Vaativa A-luokista sijoituksia 37kpl jo kilpailtuna. Eli se oli käytännössä valmis siitostamma, lukuunottamatta muutamaa puuttuvaa sijoitusta. Siitä huolimatta jätin Allista tarjouksen, koska sen luonne, rakenne ja sukutaulu ratkaisivat niin paljon, että olisi ollut hölmöä tarjota sille meiltä asuinsijaa. Eikä se loppupeleissä olisi ollutkaan huono ostos, koska tammaa voitaisiin jatkokouluttaa entistä vaativammalle tasolle kouluratsastuksessa — heti ansaitun äippäloman jälkeen.

Kävimme JP:n kanssa realistisen puhelinkeskustelun, jossa kerroin meiltä käsin tarjotut tavoitteet ja muut tulevaisuuden suunnitelmat. Yksittäiset henkilöt olivat olleet kiinnostuneita Allista, mutta lähinnä opetusmestariksi junnuille ja ehkä yhden varsan emäksi. Sanojensa mukaan JP vaati kumminkin vähän enemmän, koska tämän sukuista hevosta ei kannattaisi jättää käyttämättä. Kerroin Allin omistaja-kasvattajalle, että päätöstä ei vielä tarvitsisi tehdä, sillä haluaisin nähdä tuon tamman livenä ennen kuin lyön mitään lukkoon; rahasta ei oltu vielä puhuttukaan. Me sovimme tapaamisen Huovilan Ratsutilalle seuraavana viikonloppuna. Ajankohta oli sellainen, että tallilla olisi mahdollisimman vähän porukkaa. Lopetettuamme puhelun minua alkoi jännittämään, vaikka hevosen ja omistajan tapaamiseen olisi vielä vajaa viikko.


Ensitapaaminen 20.1.2019 — Meera

Sunnuntaiaamuna oli varhainen herätys, sillä ajettavaa matkaa Helsingistä Vaasaan kertyisi reilu 400km. Matkan kestoksi arvioitiin viitisen tuntia, mutta ottaen keliin huomioon saisi siihen lisätä yhden tunnin vielä lisää. En muutenkaan ollut yhtään talvikelien ystävä mitä autolla ajamiseen tulee, mutta onneksi mukaan lähti oikea käteni - Blanka. Blanka saisi myös käydä Allin selässä, jotta näen sen liikkeet luonnossa, ihan tuntemattoman ratsastajan esitettävänä.

Matka Huovilan Ratsutilalle sujui hyvässä seurassa yllättävän nopeaa. Eteen aukeni aurattu, lumipeitteinen tallipiha ja punainen tallirakennus. Tarhoissaan päivää viettivät erilaiset shetlanninponit, puokit ja ratsuponit. Erityisesti suuri kimo puoliverinen vei huomioni ja arvelin sen ulkonäön perusteella olevan Rosie Cotton. Se oli omassa tarhassaan hyvin ylvään näköinen ja sen valkea pää kimalteli tammikuisen auringon alla. Se ei lienee Blankalle ollut mikään ihme, että ihastelin paikalle päästyä lähes kymmenpäistä puoliverilaumaa. Rodulleen aina uskollinen Meera.
Tallista käveli ulos hymyilevä JP. Hän toivotti meidät tervetulleeksi, kun oli esitellyt itsensä. Hänestä jäi hyvin lämminhenkinen ja rehellinen kuva. JP vaikutti varsin maanläheiseltä ihmiseltä, vähän samanlaiselta kuin minä.

Tallin käytävällä seisoi kauniin ruunikko hevostamma. Sen katse oli ystävällinen, mutta siinä piileskeli pieni vekkulimainen piirre. Alli seurasi koko ajan mitä sen ympärillä tapahtuu, mutta erityisen kiinnostunut se oli minusta ja Blankasta — oltiinhan me aivan uusia kasvoja Huovilassa. Alli näytti juuri siltä kuin osasin odottaakin. Se oli lihaksikas ja kiiltävällä karvalla, sen kaviot oli hyvin hoidettu ja ruokintakin selvästi kunnossa. Monesti nämä kilpahevoset kun tuppaavat vähän kuivumaan, varsinkin jos normaalia enemmän kilpaillaan. Kun mainitsin asiasta JP:lle hän sanoi naurahdellen, että Allin kanssa ei ole pelkoa, että se laihtuisi starttien myötä. Tammahevoselle oikein hyvä juttu!

Alli oli kevyt. Se oli aivan höyhenenkevyt edestä ja takaa. Se myötäsi pohje- ja ohjasavuille ja teki kaiken sen, mitä siltä pyysi. Alli liikkui koko ajan korvat hörössä, kuunnellen ja keskittyen. Tamma oli äärimmäisen miellyttävä ratsastaa, tykkäsin siitä kovasti. Ehkä ainoa miinus oli se, että sillä oli aika matalat liikkeet. Olin toki tottunut korkea liikkeisimpiin hevosiin, mutta ehkäpä liikkeetkin laajenisi jos sitä pääsisi vähän kouluttamaan eteenpäin tasollaan. Kun Blanka sitten viimein hyppäsi ruunikon selkään, niin se näytti kyllä hyvälle. JP sanoi, että se kulkee oikeastaan kaikilla osaavilla ratsastajilla samalla tavalla kunhan ratsastaja itse on kädestään kevyt ja osaa ratsastaa myös istunnalla. Jonkun verran Alli tarvitsisi voimaa vielä takapäähän, että se polkisi enemmän alleen, mutta muuten oli kyllä miellyttävä.

Huovilassa päivä oli ollut pitkä, mutta kaiken sen ajamisen ja väsymyksen arvoinen. Kun lähdimme ajamaan takaisin kotiin juttelimme Blankan kanssa paljon Allista. "Kyllä mun on pakko huomenna soittaa JP:lle ja tehdä tammasta tarjous!"


Kouluvalmennus II 29.1.2019 — Meera

Eerika halusi minun jättävän tänään kannukset pois siksi, että kannuksen avulla pystyn huijaamaan Allin apujen väliin ja näyttämään ihan kivalta. Kannuksien kanssa jaksan kannatella hevosta, kun annan sen nojata jalkoihini. Tällöin hevosesta tulee erittäin hidas pohkeelle ja se taas tekee mahdottomaksi kaiken muun työskentelyn, kuten selän läpi rehellisesti kulkemisen. Ilman kannuksia en jaksa kannatella hevosta, joten joudun oikeasti ratsastamaan pohkeet läpi jos haluan saada hevosen jotenkin aviuille. Tällöin hevonen liikkuu paremmin takaa eteen ja selkänsä läpi rehellisesti.

Ennen valmennusta ratsastin tehden käynti-laukka- siirtymisiä. Allin tuli olla todella herkkä pohkeelle ja se sai heti muistutuksen raipan kanssa, jos se ei lähtenyt pienestä pohkeen hipaisusta salamana eteenpäin. Alli muisti homman nimen heti kättelyssä. Itse valmennuksen aloitimme ensin ravaten ympyrällä, molemmissa kierroksissa kevyttä ravia ja hakien hevosta ohjan sekä pohkeen väliin. Minulla oli ihan hirveän osaamaton olo. Tuntui etten saanut oikein minkäänlaista otetta hevoseen. Se meni ihan kivasti pätkiä, mutta fiilis oli sellainen, etten saanut sitä säädettyä yhtään. Eli siis Alli meni siinä yhdessä moodissa ihan kivasti, mutta ei ollut ollenkaan avuilla, ksoka en pystynyt esimerkiksi siirtämään takaosaa tai ratsastamaan eteen ilman pakan hajoamista.

Aina pakan hajotessa Alli nosti päänsä ylös ja yritti tarjota jotain toista askellajia, vaikkapa laukkaa ravin sijaan. Näissä tilanteissa en saanut siirtää hevosta heti takaisin edelliseen askellajiin ja lopettaa tehtävän ratsastamista, vaan jatkaa haluttua tehtävää sitten siinä laukassa hevosen katsellessa yläkautta silmiin. Silloin se oppi, ettei toisen askellajin tarjoaminen tai pään nostaminen auta sitä pois hankalasta tehtävästä, joten sitä on turha tehdä. Kun hevonen nosti päänsä, tuli tietysti minun omien käsien nousta samalla ylemmäs niin, että tuntuma hevosen suuhun säilyy samanlaisena.

Jatkoimme ravitehtäviä niin, että toisella pitkällä sivulla tein avotaivutusta ja toisella keskihalkaisijalta uraa kohden väistöä. Minun teki niin monta kertaa mieli heittää hanskat tiskiin, kun homma ei vaan sujunut! Sitä tunnetta on aika vaikeaa selittää, mutta vaikka hevonen meni jalasta eteen, ei se ollut kädelle tasainen vaan jopa oikeastaan tyhjä. Kannuksien kanssa saavutettava jalan nopeus oli poissa.

Meno tuntui huonolta, mutta Eerika kuitenkin sanoi, että Alli näytti paljon paremmalla kuin kannuksien kanssa. Se joutui oikeasti ravaamaan kroppansa läpi, kun en antanut sen nojata jalkoihini. Kaksi viimeistä avotaivutusta ja viimeinen väistö olivat minulle selkään todella hyvän tuntuisia! Hevonen taipui, oli herkkä jalalle, meni sivulle jalasta ja oli muutenkin vastaanottavainen.

Välikäyntien jälkeen alotiimme laukkatyöskentelyn, jossa ideana oli saada hevonen pohkeen eteen. Ratsastin neliön muotoista uraa niin, että kulmat tuli ratsastaa jopa ulospäin asettaen ja kooten, heti kulman jälkeen voimakas eteenratsastus niiden muutaman askeleen ajaksi ja sitten taas kiinni ennen uutta kulmaa. Aluksi meno oli aivan hirveää säätämistä ja jouduin todella työntämään hevosen eteen, mutta muutaman kierroksen jälkeen ratsastus rupesi onnistumaan. Kun olimme saaneet tuollaisella liioittelevalla ratsastuksella hevosen ja itseni hereille, pystyin ratsastamaan normaalisti ja pienemmillä avuilla joko neliöillä tai ympyrällä niin, että hevonen tuntui ja näytti hyvältä.

Tehtävä toistettiin toiseen suuntaan saman kaavan mukaan. Valmennuksen loputtua oli fiilis ihan mahtava! Hevonen liikkui paremmin kuin koskaan ne pätkät, jotka se liikkui hyvin. Tästä olisi äärimmäisen hyvä jatkaa itsenäisiä treenejä ja valkkoja, kohti kouluratsastusjaoksen laatuarvostelua!


Kouluvalmennus III 7.2.2019 — Jannica

Ilma oli hieman lämmennyt ja odotin innolla kouluvalmennusta Allin kanssa. Meera oli luvannut pitää meille oikein kunnon koulusulkeisia, joten töihin varmasti jouduttaisiin molemmat tamman kanssa. Alli vaikutti hyvin näyttävältä, osaavalta ja kevytliikkeiseltä meeran ensin sitä minulle koeratsastaessa. Sitten kun pääsin itse kyytiin tamma laittoikin ihan ranttaliksi, eikä hienosta osaavasta kouluhevosesta näkynyt kyllä enää jälkeäkään. Ilmeisesti sitä olivat kovin vähän muut ratsastaneet, jonka kyllä huomasi työmotivaatiosta vieraan ratsastajan kanssa. Meeran avulla kuitenkin päästiin kirjaimellisesti liikkeelle, ainakin jossain määrin, vaikka tamma painoikin kuolaimelle koko alkuverryttelyn ajan protestoiden sitä kun ei saanut siirtyä omaan tahtiin eri askellajeihin. Kovasti se koitti keksiä juttuja, joilla olisi tädin saanut luopumaan ajatuksesta vaativan koulun suhteen, mutta lopputulemana oli kuitenkin se, että tamma joutui kuin joutuikin töihin. Terhakas neiti alkoi alkuverryttelyn jälkeen kuin napista painaen toimimaan paremmin, ilmeisesti se oli tajunnut, että jos mieli pois päästä tänään täytyi alkaa hieman jonkinlaista kunnioitusta antamaan uudellekin ratsastajalle.

Olin mielessäni muodonmuutoksesta ja itsekin tuli rentouduttua selässä, kun ei tarvinnut enää ihmetellä mitä sillä seuraavaksi olikaan mielessä. Allin kanssa yhteistyö lopulta meni oikein kivasti ja saimme paljon hyviä vinkkejä meeralta omaa istuntaa ja tamman kanssa työstöä ajatellen, lupasin toistekin tulla sen kanssa tunnille ilomielin. Lopputunnista otettiin vielä laukkatehtäviä, joiden ensimmäisessä nostossa tamma yritti vähän kyydittää, mutta haaveeksihan se jäi tottuneelta ratsastajalta. Ravissa ja laukassa otettiin hieman sulkutaivutusta ja avoja, jotta tamma pääsi tekemään vaikeampiakin hommia tänään. Niissä se selkeästi loistikin eri tavalla, kun oli psyykkistä haastetta.


Klassisen ratsastuksen perusteet 17.2.2019 — Iivari von Hoffrén

Tunnin ainoa tammaedustaja Alathea sai nauttia oriiden huomiosta, mutta se ei tuntunut konkarikisaajaa häiritsevän. Ruunikko neito oli ensi-ihmetysten jälkeen kuin kotonaan, eikä edes keskikentän pylväät mietityttäneet, vaikka ensitapaamisella ne joitakin hevosia kohti tuntuikin välillä sähisevän...

Alathea seurasi heti alusta asti painoapuja loistavasti: Meera suoritti ensimmäisenä joukosta takaosakäännöksen uusin avuin siirtämällä vain painopisteen aivan äärimmilleen takavasemmalle. Iivari auttoi löytämään tarpeeksi suuren painonsiirron vetämällä takinhelmasta, sillä monesti ongelmana on se ettei ratsastaja uskalla siirtää painoa tarpeeksi — niin paljon nykykouluratsastuksessa muistetaan hinkata alusta asti sitä että ruodon on oltava tikkuna ylöspäin, että ymmärrettävästi alkuun on vaikeaa heittäytyä niin liikkuvaiseksi selässä. Kertanykäisy kuitenkin riitti (tai säikäytti tarpeeksi), ja Meera käänteli Alathea vaivattomasti ympäri maneesia kaikissa askellajeissa. "Huomaatko," Iivari selosti, "kun hevonen seuraa lonkkiesi asentoa ja minne paino osoittaa, et tarvitse pohjetta tai sisäohjaa. Et tule tarvitsemaan niitä edes laukkapirueteissa jos jatkat tähän tahtiin! Kun etenemme pidemmälle, opetamme hevosta vielä asettumaan poispäin epäsuorasta ohjasta eli kosketamme vain ohjalla kaulaa, jolloin pystymme ratsastamaan yhdellä kädellä klassisten ihanteiden mukaisesti. Mieti kuinka helpoksi kouluratsastus muuttuu: mukailet vain liikkeitä, pidät tuntuman tasaisena, kerrot satulan läpi mitä tahdot; korkeintaan kosketat ohjalla kaulaa ja siirrät jalkaasi merkiksi. Puhumattakaan siitä miten esteratsastus helpottuu..."

Myös Meeralla oli samaa ongelmaa muiden kanssa: joko hevonen oli oppinut nojaamaan käteen tai ratsastaja käytti käsiään liikaa, ja valmennettavan itsensä mukaan homma kiikasti juuri viimeisimmästä. Siksipä ratsukko sai kehotuksen tehdä myös kotona samaa sisäohjaharjoitusta kuin muut: löysätä ohja ympyrällä. "Voit vaikka ottaa ulkokädellä kiinni romaanin reunasta ja myödätä sisäkäden reilusti. Tutki mitä siitä seuraa. Alathean kanssa kannattaa käyttää kapsonia, hän on niin ihanan herkkä että näin sekä häntä harjoittaessa että omia käsiäsi kouliessa hän ei pääse turtumaan suusta ja opi painamaan vastaan. Lyhyet nostavat otteet riittävät jos pää painuu liikaa. Muista myös rentous: yliryhti on yhtä huono asia kuin käppyrässä könöttäminen. Katso mallia härkätaistelijoista tai karjaa ajavista ratsukoista: hevonen liikkuu vikkelästi vaihtaen suuntaa lennosta, mutta ratsastaja saa kaiken näyttämään vaivattomalta mukaillessaan liikkeitä kropallaan. Kuvittele itsesi samanlaiseksi sulaksi, pehmeäksi vahaksi kuin he."

Alathea oli hurmaava tapaus ja ratsukon työskentely taidokasta. Herkkä tamma on loistoesimerkki siitä mitä klassinen antaa parhaimmillaan: lopputunnista kaunotar kantoi itsensä kauniin pyöreänä, kaulan alalinja pehmeänä ja avonaisena, ei jännittyneenä ja kurkku rutussa kuten nykypäivänä liikaa jopa GP-tasollakin näkee. Bravo! Tätä ratsukkoa Iivari seuraisi mieluusti jatkossakin.

VRL-00816

virtuaalihevonen

© Bloomsbury 2019. Kuvat © Kasvattaja