Bloomsbury

Dragon Tears J&K

"Tella"

nimi Dragon Tears J&K

EV-I, 02/19
9p + 9p + 3p + 1p + 2p + 9p = 33p

KTK-III, 03/19
16 + 18 + 18 + 17 = 69p.

Champion
myönnetty 11.04.2019

-
-

-
-

rotu, sukupuoli holstein, tamma
säkä, väri 168cm, ruunikko
syntynyt 1.1.2019 (12-vuotias)
kasvattaja Jenna S., Team J&K
omistaja meera (VRL-14752)
koulutustaso 160cm
painotus esteratsastus
rekisteritunnus VH19-044-0010

Ihan puhdasta holsteinkasvatusta en ollut huomannut ainakaan lähipiireissä hetkeen. Ja kun esteratsastus on ollut itselleni aina se vahvin laji, niin tottakai sen painotuksen ratsastajalle holstein olisi paras mahdollinen ratkaisu. Ensin meille muutti Jennalta Actor of Love J&K ja oikeastaan heti perään Tella. Jennalla on mahdottoman upeita hevosia ja hienoa kasvatustyötä, joten oli aivan päivänselvää, että mahdollinen toinen hevonen meille tulee vielä Team J&K:sta. Jo pikkuvarsana Tella osoitti mieltään ja näytti sen, että on omanarvonsa tunteva, joten olisi ollut hullua antaa sen mennä jonnekin muualle! Onneksi me Tella ostettiin, sillä tämän parempaa kilpahevosta saa etsiä, vaikka joskus luonteessa olisikin parantamisen varaa.

Tella on täydellinen. Siis mun mielestä. Oikeastihan tuo on aika ärsyttävä ja hermoja koetteleva hevonen, mutta se on vähän sellainen juttu, että sen kanssa pitää osata pelata. Sen pitää antaa vähän näpätä takin hihasta ja heitellä etustaan taluttaessa, mutta kun siihen ei kiinnitä mitään huomiota, niin se lopettaa. Vaan alappa huutamaan ja hutiloimaan narulla, niin se kahta kauheammin näyttää kuinka kamala se osaa olla. Sitten Tellan silmät leimahtavat tuleen ja se näyttää kaikki kammottavat ilmeensä sekä jekkunsa. Se tietää olevansa mun silmäterä eikä Tellaa olekaan muiden pakko hoitaa kuin mun. Ja ei muut haluakaan kuin pakon edessä. Oikeastaan Valtteri tulee Tellan kanssa aivan loistavasti toimeen. Ehkä se johtuu siitä, että nuori mies on niin tavattoman rauhallinen ja hänellä on jokin hevosten lukutaito jo luontaisestikin. Ei hänkään Tellaa rakasta, mutta ihan kuulemma tykkää sen olevan aivan ookoo heppa.

Parantamisen varaa olisi Tellalla kyllä tallitavoissa, sillä se potkii seiniä ja puree puuta. Sillä on karsinassaan virikkeitä ja syötävää läpi yön, mutta silti se puree, koska se haluaa. Vatsahaavakin on poissuljettu, samoin myös hammasongelmat, niitä ei tarvitse mainita ongelman ratkomiseksi. Seinien potkiminen alkaa aamulla yleensä 06:01. Jos et siis ole tallissa aamulla 06:00, niin Tellalla menee kuppi nurin. Hän haluaa saada ruokansa juuri oikeaan kellon aikaan, ei yhtään aikaisemmin tai myöhemmin. Ja sama homma on myös illalla. Iltarehujen on oltava kupissa 20:00. Ja sitten aamuisin on odotettava, että Hänen Ylhäisyytensä on syönyt. Jos lähtee ensimmäisiä kuskaamaan ulos kun Tella vielä syö, niin sehän ei sitten loppuun rehujaan syö. Se on muutenkin vähän huono rehunkäyttäjä välillä, joten on tärkeää, että Tella saa syödä rauhassa.

Tella on perinyt vanhemmiltaan upean esteratsun rakenteen ja kapasiteetin; isältään taitoa ja halua miellyttää ratsastajaansa, emältään energisyyttä ja lennokkuutta askeliin. Tella kuuntelee ja tottelee kuuliaisesti jo pelkällä hyvällä perusistunnalla sekä tasaisilla käsillä ratsastavaa. Se asettuu helposti muotoon kooten takajalat hyvin alleen. Askellajeissa o muakva istua ja laukka on tasaisen kolmitahtista, jossa on upea liitovaihe. Tella on suustaan herkkä, joten pienempikin tuntuma riittää, suusta ei kannata repiä tai jäädä vetämään. Sen sijaan kannuksista ei ole haittaa, sillä Tella on hieman laiska välillä reagoimaan pohkeisiin.

Tellan kanssa on äärimmäisen tärkeää muistaa, että sille asettaa selvät raamit joista pitää kiinni. Sen ei saa antaa keksiä omia typeryyksiä ja ratsastajan onkin vietävä haluamansa asiat joka kerta määrätietoisesti loppuun. Tella toden totta yrittää monesti päästä sieltä mistä aita on matalin, mutta sitä on ratsastettava koko ajan eteenpäin ja vaatia tekemään halutut asiat. Toisinaan hieman laiskana tunnettu esteratsu on hidas ja sen lähestymiset esteille kärsii siitä. Se yrittää hypätä esteiden ylitse vähän sinnepäin, jonka vuoksi puomeja saattaa tipahtaa. Jo ennen treenien aloittamista on siis syytä ratsastaa Tella kunnolla pohkeiden läpi ja herätellä sitä puomiharjoituksilla. Myös reippaampi laukka saa Tellan hereille ja hieman terävämmäksi ajatellen varsinaisia hyppyjä. Niin sanotun läpiratsastamisen jälkeen on Tella sellainen kuin pitää; se hyppää hyvällä temmolla ja rohkeasti sekä on ratsastajansa avuilla koko ajan.

Tella on vähän huono matkustamaan yksin. Kaverin kanssa sillä ei ole mitään ongelmaa, mutta yksin kuljetettaessa täytyy hevostrailerista ottaa välilaita pois. Se kärsii jonkinmoisesta laitakammosta yksin matkustaessa ja sen huomaakin yleensä aina, kun käännytään vasemmalle. Silloin se nojaa seinään ja ikään kuin juoksee välilaitaa pitkin. Se on aikamoinen ryminä, mitä trailerista kuuluu. Tämän vuoksi Tella pyritäänkin kuljettamaan aina kaverin kanssa ja mikäli kisoihin ei ole muita matkalla, niin Täplä on toiminut erinomaisena seuralaisena. Käsittääkseni Tellalle ei ole ikinä mitään trailerissa tapahtunut, mutta oletettavasti se tuntee olonsa uhatuksi yksin ollessaan. Tästä ongelmasta huolimatta se on oikein helppo lastattava ja sen pystyy tehdä ihan yksinkin.

Kengityksessä ei olla kohdattu ongelmia. Tai hei, itseasiassa muuten ollaankin, kun oikein alkaa miettimään. Alkukeväästä hain Tellan talliin kengitettäväksi, kun sille piti vaihtaa kengät, koska hokit olivat niin kuluneet ettei niitä saanut ruuvattua enää irti. Oikeaa etujalkaa kengittäessä Tella alkoi repimään jalkaa pois ja yritti näykkiä kengittäjää selästä. Siinä sitten kovasti ihmeteltiin hevosen poikkeavaa ja erikoista käytöstä, mutta syyksi selvisikin kaviopaise! Missään vaiheessa Tella ei ollut ontunut tai vaikuttanut muuten kipeältä, mutta naulatessa se sattui. Eli kaikenlaiseen poikkeavaan käytökseen on kyllä aina jokin syy tämän kohdalla. Terveenä itsenään se ei pure tai yritä tehdä muutakaan ilkeää.

Tella on erittäin herkkä kilpailujännitykselle ja tuntuu vapautuvan ujosta hahmostaan radoilla; se hirnuu kimeästi oreille ja tanssahtelee riimunnarun päässä häntä korkealla. Oriit vastaavat yleensä vielä kimakammin ja Tella on vaikea saada keskittymään rataan. Tarvitaan vielä paljon rutiinia ja pikkukisoja, kunnes se hieman tasoittuu.

 

Sukuselvitys



Dragon Dream
Green Reptile
holst rn 162cm
Damien
Delilah
Dash of Class
holst rt 163cm
Dragon or Serpent
Sea Serpenteen


Domatra FU
ERJ-II
General Pretendes
holst rn 169cm
Jack of all Trades
Smoke Bomb
Reherna FU
holst
Mr. President
Not For U

Green Reptile (ii) oli 162-senttinen holsteinori, joka tienasi esteurallaan huiman summan sijoittuen useissa arvokilpailuissa ja ottaen osaa myös olympialaisiin kotimaansa Saksan edustajana. Ruunikko on ollut luonteeltaan toimiva, arvatenkin, kun sen kanssa on pitkin maailmaa reissattu, ei siitä välttämättä ole edes huomannut, että on ori kyseessä ellei ole tarkistanut.. Reptilesta jäi kolmisenkymmentä varsaa, jotka ovat kilpailleet esteillä. Ori lopetettiin jalkavaivojen vuoksi vajaan kahdenkymmen vuoden ikäisenä. Reptile on myös ollut rakenteeltaan hieno kakkospalkinnon ori, näyttelykokemusta sillä ei ilmeisesti kuitenkaan ole.

Damien (iii) on komea ja charmantti tummanruunikko holsteinpoika, joka ei pitkän kilpauran vuoksi ole juurikaan ollut siitoksessa ja varsoja on jäänyt esteuralle isänsä kavionjälkiä seuraamaan vain kourallinen. Noh, tässäkin tapauksessa laatu korvaa määrän, eipähän ainakaan samanlaisia yksilöitä tule sitten vastaan, kun jälkeläiset alkavat siitostoimintaan osallistua.. 168-senttinen Damien vaikuttaa paljon isommalta kuin onkaan, koska kantaa itsensä hyvin ja on varsin raamikas ja sopusuhtainen ilmestys. Damien ei ole kantakirjassa, mutta orilla on kuitenkin näyttelykokemusta jonkun verran takanaan, kakkospalkintoa, pääasiassa. Suvun paineen vuoksi myös Damien on kilpaillut esteillä, vaikkakin sillä riittäisi kapasiteettia myös kenttähevoseksi. Damien viettelee ansaittuja eläkepäiviä, eikä ole enää siitoskäytössä.

Delilah (iie) oli ruunikko holsteintamma, joka edusti sporttista kantaa ja periytyy suoraan kantavanhemmista. 170-senttinen hevonen on hyvärakenteinen ja palkittu kantakirjakakkosella. Delilah omasi hienot askellajit, joita kelpasi estekenttien lisäksi esitellä myös kouluareenoilla. Varsojen teon aikaan oli tamma melkoisen suosittu ja sitä oltaisi haluttu saada leasingiin ympäri Saksaa, hyvillekin siittoloille, mutta omistaja piti päänsä ja myi mieluummin varsat uusiin, hyviin koteihin. Jälkeläisiä tammalle kertyi hyvien ostomarkkinoiden ansiosta seitsemän, ne ovat kisanneet pääasiallisesti esteillä. Ne perivät emänsä hyviä geenejä estekentille, varmuutta, suorituskykyä ja tekniikkaa, liikkeitä ja hyvää käsiteltävyyttä unohtamatta. Tamma jouduttiin lopettamaan ähkyn vuoksi parikymppisenä.

Dash of Class (ie) oli 163cm korkea holsteinertamma, joka kilpaili esteluokkien lisäksi vaativaa koulua ja periytyy sekä koulu- että estehevosista. Kauempaa suvusta löytyy myös muutamia valjakkohevosia, joten suku on melko korkea-askelista ja näyttävää liikkeiltään, myös tamman kuusi varsaa ovat perineet hyvät geenit ja liikkeet, taitojakaan esteillä unohtamatta. Dashiksi kutsuttu raudikko sai kuusi varsaa, joista kolme on kilpaillut pelkästään esteillä hyvin saavutuksin ja kolme sekä esteillä että koulussa, vaativallakin tasolla. Toisia hevosia kohtaan Dash osasi olla hyvin määräilevä ja kiukkuinen, etenkin varsa allaan ja tarhasikin tällöin yleensä yksin. Jälkeläisiään kohtaan se on kuitenkin ollut aina hyvä emä. Dash omasi hyvät kilpailuhermot ja kisahevoselle sopivan psyykeen, joka ei paljoa stressaillut ylimääräisiä kisahälinästäkään. Dash jouduttiin lopettamaan jalkaongelmien vuoksi parikymppisenä.

Dragon or Serpent (iei) oli sirorakenteinen holsteinerorii, joka kilpaili esteillä kotimaassaan Saksassa sekä joitain arvokilpailuja myös ulkomailla. Musta 165-senttinen ori oli hyvän työmotivaation omaava rauhallinen ja kiltti käytökseltään, nöyrä uusia asioita oppiessa. Sen jälkeläisistä suuri osa on estehevosia, mutta mukaan mahtuu myös muutamia kenttähevosia. Kauempaa suvusta löytyy orilta valjakkohevosia myös, mutta pääasiassa sen lähisuku on joko kokonaan tai ainakin osittain esteitä päätyökseen kisanneita. Jälkeläsilleen ori on periyttänyt hyvän rakenteen ja askelten lisäksi hyvää käsiteltävyyttä ja kisahermoja sekä monipuolista lahjakkuutta esteille ja kouluun. Dragonin kuolinpäivä tai -syy eivät ole rekisterissä ylhäällä.

Sea Serpenteen (iee) oli 166cm korkea tummanruunikko holstein, joka kilpaili lähisukunsa tavoin esteillä. Se oli luonteeltaan tasainen ja malttoi keskittyä suorittamiseen kisapaikoillakin hyvin. Sijoituksia tammalle on kertynyt kuutisenkymmentä, näistä suuri osa kotimaan kilpailuista ja pari lähimaastosta arvokilpailuiden merkeissä. Statistiikaltaan tamma on melko hienosti pärjännyt yksilö jolla on sijoituksia lähes puolet starteista, hienoa! Se ei kuitenkaan ole arvokisojen suhteen kovinkaan hyvää tulosta tehnyt ja ilmeisesti pidemmät matkat saivat tamman kuitenkin hermostumaan siinä määrin, ettei se ole oikein ulkomailla kisatessa pärjännyt kummoisesti. Onneksi kotimaassa tulokset ovat tyystin erilaisia ja jälkeläisetkin pärjänneet estekentillä hienosti. Luonteeltaan erinomainen suoritushevonen on periyttänyt varsoilleenkin helppoa ratsastettavuutta ja myös orivarsat ovat olleet fiksuja käsitellä. Varsoja tammalta jäi kaikkiaan kuusi, joista neljä on kisannut esteillä. Serpenteeninkään kuolinaika tai -syy eivät selviä papereista.

General Pretender (ei) oli 169cm korkea ja väriltään ruunikko. Se kilpaili esteratsastuksessa 140cm luokissa tasaisen hyvin menestyen. Ori oli luonteeltaan aika vaativa, mutta asui pienellä tallilla ja oli vain kokeneiden ihmisten käsiteltävänä, jolloin se pysyi hyvin aisoissa. Ori kuoli vuosi sitten, kun se maastoreissulla astui kuoppaan ja katkaisi jalkansa. Siltä jäi 5 jälkeiläistä meidän Doman lisäksi.

Jack of all Trades (eii) ehti astua kaksi tammaa, ennenkuin se ruunattiin. Jackiksi kutsutulla orilla meinasi ensimmäisen astumisen jälkeen niin sanotusti mennä kuppi nurin, joten se oli pakko ruunata. Ruunauksen jälkeen orista kuoriutuikin hienosti käyttäytyvä ja esteillä erittäin kapasiteetikas ratsu. Ori oli 170cm korkea ja väriltään niin ikään ruunikko.

Smoke Bomb (eie) toi nimestään huolimatta sukuun rauhallisuutta. Se oli viilipyttymäinen tammamamma nuoruudestaan lähtien. Tamma asui pienellä ratsastuskoululla kilpaillen silloin tällöin oppilaiden kanssa niin kouluratsastuksessa kuin esteilläkin. Se oli 165cm korkea ja väriltään musta.

Reherna FU (ee) asui isolla siittolalla koko ikänsä ja pyöräytti useita hienoja varsoja. Kaikille sen varsoille on yhtenäistä hyvä kunnioitus ihmisiä kohtaan ja kiltti pohjaluonne. Kuten Domakin, myös sen emä oli ratsuna kuitenkin erittäin vauhdikas. Siitostamman uran ohella se kävi myös näyttäytymässä muutamilla isoillakin esteradoilla. Tamma on yhä elossa, mutta eläkkeellä.

Mr. President (eei) onnistui saamaan itselleen osuvan nimen. Se oli väriltään musta ja säkäkorkeutta löytyi 170cm. Sen olemus oli ylväs ja arvoa huokuva, kuten "Presidentiltä" olettaa saattaakin. Luonteeltaan se oli kuitenkin yllättävän kiltti ja rauhalllinen. Presidentti kilpaili säännöllisesti esteillä, kunnes se jouduttiin lopettamaan äkillisesti 18-vuoden iässä.

Not For U (eee) oli todellakin yhden ihmisen hevonen. Se asui varsasta asti pienellä kotitilalla, jossa sen koulutti ja hoiti lähes koko ikänsä sama nainen. Kun tämä nainen kuoltiin ja tamma myytiin, tuli tammasta selkeästi ärtyisämpi, eikä se loistanut kilpailuissakaan enää samalla tavalla. Tamma eli kuitenkin 26-vuotiaaksi, kunnes se jouduttiin lopettamaan ähkyn vuoksi.

emän puoli © Jenna S. | isän puoli © Jannica

Jälkeläiset

  hol-t. Blooms Dragonaire
  2.3.19, VH19-000-0000
      isä Actor of Love J&K
  fwb-t. Mango Dragonfruit BB
  1.4.19, VH19-031-0000
      isä Valiant Lionlike

Kilpailut

Huomioithan, että vain sijoitukset merkataan kilpailukalenteriin!

17.02.19 NJ Kultahuisku | 2/11 irtoSERT (pt. Jannica)
22.02.19 NJ Everholt Estate | 3/6 irtoSERT (pt. Sorel)
15.03.19 NJ Chowter SS | 1/11 BIS3 (pt. Jannica)
18.03.19 NJ Bloomsbury | 3/10 irtoSERT (pt. Jannica)
16.02.19 ERJ Kultahuisku, 160cm: 5/30
06.03.19 ERJ Safiiritiikerin KK, 150cm: 3/30
09.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
12.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
15.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
15.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
21.03.19 ERJ Gestüt Helmwald, 150cm: 1/30
23.03.19 ERJ Gestüt Helmwald, 150cm: 3/30
25.03.19 ERJ Gestüt Helmwald, 150cm: 4/30
26.03.19 ERJ Gestüt Helmwald, 150cm: 3/30
29.03.19 ERJ Gestüt Helmwald, 150cm: 1/30
14.03.19 ERJ Safiiritiikerin KK, 150cm: 2/30
14.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
15.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
21.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 5/30
22.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
31.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
02.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
05.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
21.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
27.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
30.03.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
02.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 2/30
04.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
06.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
11.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
12.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 5/30
22.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
25.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 5/30
22.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
24.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 5/30
27.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
30.04.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 1/30
08.05.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 3/30
10.05.19 ERJ Chowter Sporthorses, 160cm: 4/30
12.05.19 ERJ Gestüt Helmwald, 160cm: 3/30
15.05.19 ERJ Gestüt Helmwald, 160cm: 4/30
18.05.19 ERJ Gestüt Helmwald, 160cm: 3/30
22.05.19 ERJ Gestüt Helmwald, 160cm: 4/30

Päiväkirja

Sisällysluettelo:
Kasvukipuja (10.1.19)
Estevalmennus I (25.1.19)
Irtohypytystä Jannican kanssa (31.1.19)
Estevalmennus II (1.2.19)
Tellan ensimmäinen varsa (2.3.19)

Kasvukipuja 10.1.2019 — Meera

Tellan kanssa ratsukoulutus alkaa olemaan aika hyvällä mallilla. Se on omaan ärsyttävään tapaansa osoittanut kyllä mieltään milloin mihinkin asiaan ja varsinkin kylkien kosketusarkuus tuottaa vähän päänvaivaa. Vast'ikään me käytiin klinikalla tutkimassa, että onko siellä jotain vaivaa tai vikaa, mutta mitään ei löytynyt. Käteen jäi suunnattoman suuri käyntilasku, tympääntynyt hevonen ja edelleen hevonen, joka ei tykkää siitä, että pohkeet osuvat kylkiin. Tella menee pätkittäin äärimmäisen kauniisti ja kevyesti, mutta sitten se yhtäkkiä painaa korvansa kiinni niskaan ja menee aivan kasassa kylkimyyryä väistellen pohjetta. Paineen poiston kautta ollaan alettu sittemmin harjoittelemaan pohjeapuja. Eli kun pohje on kiinni ja Tella alkaa vänkyröimään vastaan, niin se pysyy kyljissä niin kauan kiinni, että tamma rauhoittuu. Tästä on ollut jo apua, mutta työmaata on edelleen. Hyvinkin paljon.

Tänään ratsastin vänkyrätammaani maneesissa oikein kunnolla. Käytiin läpi askellaijt, taivuteltiin ja aukaistiin vähän niitä kylkiä. Kaikki hyvin höyhenenkevyesti, hevosen ehdoilla. Koko treenin ajan Andreas seurasi meitä kentällä ja tarkasteli tamman liikkuvuutta, ratsastettavuutta ja yleistä olemusta. Laukassa Tella tuntui todella tahmealta ja vastahakoiselta, mutta Andreas käski pidentää askelta, jonka kautta piti koittaa saada takaosaa aktivoitua enemmän alle. Normaalisti Tella tuntuu selkään erittäin letkeälle ja sille, että tammalla olisi jouset kenkien tilalla. Nyt se oli enemmänkin tasapaksu eikä niitä jousia löytynyt ollenkaan. Andreas näytti hieman huolestuneelta. "Otappa alas. Ravaa hetken aikaa ja tee molempiin suuntiin voltit. Ota sitten käyntiin ja lopettele", mies näytti mietteliäältä ja selvästi seurasi hevoseni takajalkoja.

"Se ei taita kumpaakaan kinnertä. Se on kuin puujaloilla liikkuisi. Jos se lihasperäistä olisi, niin olisi kyllä vertynyt tuosta laukasta. Meni vain huonompaan", Andreas tilitti haroen samalla sänkistä leukaansa. Voi nyt perkele, ajattelin mielessäni, kun talutin ruunikkoa hevostani takaisin talliin. "Että soitampa taas sitte klinikalle ajan, köyhdyn ja kenties piikitän jokaisen hevoseni nivelen", äksyilin Andreasille vaikkei vika ollut millään tavalla hänen. "Ota rauhassa. Se on vasta nuori ja kasvava hevonen. Aivan normaalia, että ne kipeytyy tässä vaiheessa. Saat mennä klinikalle piikittämään tai antaa sille aikaa. Säästät rahaa ja hevonen saa rauhassa toipua. Samallahan se rekisteröi kaiken oppimansa ja on takuuvarmasti kuin uusi hevonen seuraavalla kerralla!", Andreas kannusti realistisella tavallaan. Nyökkäsin valmentajalle ja kiitin häntä rehellisestä kommentista.

Blanka joutui taas illan kuuntelemaan marinaani siitä kuinka kaikki maksaa, ärsyttää ja potkii päähän. Me kelattiin yhdessä asioita ja sitä, että mitä olisi järkevää tehdä. Yhdessä tuumin tultiin siihen tulokseen, että Tella saisi nyt lomailla ratsastuksen parista ja hoidella kasvukipujaan aivan rauhassa. Se, että jos alkaisin Tellan kanssa kiirehtimään ja ahnehtimaan, johtaisi vain ojasta allikkoon.


Estevalmennus I 25.1.2019 — Tanya

Meera ja Tella olivat ehtineet jo tehdä alkulämmittelyt kun vihdoin saavuin paikalle. Pahoittelin heille myöhästymistäni ja selostin sitten lyhyesti tämän valmennuksen ohjelman: treenaisimme Tellaa taipuisammaksi, menisimme sarjaesteitä yhden laukka-askeleen etäisyydellä ja lopuksi hyppäisimme 100cm esteitä.
Pian Meera keräsikin ohjat ja otti ratsunsa tuntumalle, ja hevonen nosti kauniin ravin ratsastajan pyynnöstä. Aluksi teimme hieman voltteja, pohkeenväistöjä ja kiemurauria, joissa jouduin välillä korjaamaan ratsastajan apuja. Näiden tehokkaiden ympyröiden ja mutkien jälkeen annoin Meeralle ohjeet tehtävään, jonka hän saa joskus tehdä itsenäisesti. Kyseinen harjoitus auttaa ratsastajaa tarkistamaan, että hevonen taipuu kulmassa eikä kaadu sisäpohjetta vastaan. Seuraavaksi otimme hetken tahdikasta käyntiä ja Meera teki Tellan kanssa välillä pysähdyksiä sekä peruutuksia. Sillä välin minä kasasin ratsukolle lupaamaani sarjaestettä.
Pian annoin ratsukolle luvan siirtyä laukkaan ja he tekivätkin erittäin kauniin siirtymisen, mistä Meera ohjasikin Tellan sarjoille. Alussa tammalla oli pientä hakemista ponnistusten kanssa, mutta se rupesi sujumaan parin kerran jälkeen. Sarjan jälkeen ohjesitin ratsukon tekemään pääty-ympyrälle siirtymisiä laukasta raviin, ravista takaisin laukkaan jne. Siirtymisharjoitusten aikana kokosin heille radan jolle he pian suuntasivatkin. Ensimmäiset esteet ratsukko ylitti tyylikkäästi eikä kolmannessakaan ollut pienenä miinuksena kuin horjahtava alastulo, loput esteet menivät jälleen erinomaisesti. Kaksikon työskentely oli sujuvaa ja yhteistyö toimi. Sekä ratsastajan että myös hevosen ponnistukset osuivat juuri oikeisiin kohtiin enkä voinut kuin nauttia näkemästäni. Meera ja Tella menivät radan vielä pariin otteeseen mallikkaasti jonka jälkeen rupesimmekin jo kääntymään valmennuksen loppua kohti. Vedin heille vielä oikein antoisat ja rentouttavat loppulämmittelyt, joiden jälkeen lähdin jatkamaan matkaani.


Irtohypytystä Jannican kanssa 31.1.2019 — Jannica

Tella katseli epäluuloisena, kun hain sen tarhasta. Laitoin tamman käytävällä valmiiksi, koska se osasi olla hieman haastava. Tella oli hyvin utelias hoitotoimia kohtaan, mutta sain kuitenkin rauhassa sen harjailla ja laittaa suojat jalkaan. Laitoin tamman hetkeksi karsinaan odottamaan, kun kävin hakemassa vielä suitset, liinan ja piiskan. Meera oli luvannut tulla maneesiin auttamaan ja todennäköisesti oli jo esteitä ja kujaa rakentamassa parhaillaan. Suitsin hevosen kuolainten lämmityksen jälkeen ja otin ohjat pois napsauttaen sitä ennen liinan kiinni kuolaimeen. Avasin maneesinoven ja astuimme lämpimään. Suljin oven ja tervehdin meeraa, jonka jälkeen vaihdoimme pikaisia kuulumisia samalla, kun annoin Tellan kävellä alkukäyntejä liinassa. Sitten otimme muutamia ravikierroksia, Tella oli innoissaan nähdessään esteitä, mutta kuunteli kuitenkin kuuliaisesti mitä minulla oli sanottavaa ja osasi peruskäskyt hienosti. Vaihdoimme suuntaa ja otin toiseenkin suuntaan huolelliset verryttelyt. Noin parinkymmenen minuutin kuluttua olimme valmiit aloittelemaan, joten varmistettuani, että meera oli valmis ojensin hänelle toisen tuomistani juoksutuspiiskoista ovella ja päästin sitten tamman irti.

Se juoksenteli hetken häntä kaarella ja mittaili ihmeellistä hökötystä, jota oli ihmisten kuullut kutsuttavan kujaksi. Se puhkui ja pysähteli vauhdista keskemmällä, tuntui olevan hauskaa. Hetken kuluttua pyysimme tamman ekaa kertaa kujalle. Esteet eivät vielä olleet kovin korkeita, sillä tässä lajissa Tella oli hieman noviisi, vaikka hyppäsikin hyvin radalla ja ratsastajan kanssa. Nuorena hevosena, sillä kuitenkin riitti esteille luontaista uteliaisuutta ja tamma karautti esteiden ylitse kuin vanha tekijä, vaikka jäikin hieman alkuun ihmettelemään kujaviritelmää liinoineen. Toinen kerta onnistui jo paremmin. Hypättyään muutamat kerrat toisessa kierroksessa sai tamma hetken levähtää omissa oloissaan ja vaihdoimme kujan esteet kahteen pekkaan toisinpäin, jotta puomit olivat oikeinpäin. Estejärjestystä emme lähteneet vaihtamaan, joten tällä kertaa okseri oli ensimmäisenä, joka tuskin sarjoja hypänneelle neidille tulisi ongelmana. Estekorkeus pidettiin vielä maltillisena, että Tella ehti tottua hyppäämiseen ja kujaan. Toinen kierros oli aavistuksen helpompi ja pääsimme heti korottamaan esteitä metriin. Jälleen tamma hyppäsi rohkeasti ja loppujen lopuksi tähän helpompaan suuntaan päästiin esteitä jo korottamaankin 120cm korkeuteen! Kävelin huolelliset loppukäynnit maneesissa ja lupasin tulla hevosenhoidon jälkeen auttamaan meeraa kujan purkamisessa.


Estevalmennus II 1.2.2019 — Tanya

Kello oli aamusta 10.00 ja tämä oli tämän aamun toinen valmennus. Kova pakkanen ei vieläkään houkutellut hevosia maneesiin pakertamaan, mutta pakko se oli. Meera oli vauhdissa mukana puoliveritamma Tellalla. Hevonen oli vauhtia ja virtaa täynnä joten pyysin Meeraa ottamaan reippaan alkulämmittelyn raviharjoittein. Rakensin kentälle radan, joka muodostui vallan 100cm:n korkuisista esteistä. Haastavia esteitä en tällä kertaa viitsinyt laittaa esille, joten jätin suosiolla vesiesteet ja trippelit pois. Rata koostui sarjoista ja yksittäisistä esteistä, estetyyppeinä käytin vain kahta mallia, oksereita ja pystyesteitä. Pyysin Meeraa nostamaan laukan ja tulemaan yksittäiselle okserille, jonka laskin lämmittelyiden ajaksi 70cm:iin ja jota nostettaisiin hetken ajan ysikymppiin saakka ja sitten ratsukko saisi tehdä oman ratasuorituksensa metrin radalla.

Meera nosti Tellan laukkaan ja terhakas, nopea ja ketterä laukka pyöri sivuseikoista huolimatta hyvin. Tella laukkasi pääty-ympyrälläkin niin kovin, että ratsukko näytti olevan maata kohden 45° kulmassa, mutta pikkuhiljaa Meera sai Tellan rauhoittumaan ja suorituksia voitiin aloittaa. Tella laukkasi kohti okseria, jonka korkeus oli vain 70cm:iä. Ratsu hidasti laukkaa ja juuri ennen estettä kiihdytti huimasti ja hyppäsi metrin korkeudelta esteen, siis reilulla ilmavaralla. Meera ei osannut varautua tähän ja jäi satulan taakse, mutta pääsi alastulon jälkeen taas mukaan hyppyihin. Nostin esteen 90cm:iin ja pyysin Meeraa tulemaan uudestaan. Tella laukkasi edelleen terhakkaasti suorassa linjassa, ponnisti mahdottoman kaukaa ja kiiti esteen yli. Meera ei ollut osannut odottaa kaukaa ponnistusta, koska yleensä hevonen hyppäsi läheltä, mutta kuitenkaan ratsastajan epätietoisuus ei vaikuttanut hyppyyn tavalla tai toisella. Lopuksi nostin esteen metriin ja ratsukko tuli vielä toiseksi viimeisen kerran esteen yli, vieläkin Tellassa riitti virtaa, kiihdyttämisille, korkealle hypylle ja liidokkaalle ylitykselle, joten päätimme siirtyä radan suorittamiseen.

Nostin lämmittelyesteenkin ylös metriin ja 10 estettä oli valmiina hypättäväksi. Meera nosti laukan jälleen ja lähti suorittamaan rataa, ensimmäiselle okserille tullessaan ratsu katseli estettä, mutta hyppäsi sen hyvällä ilmavaralla ja voimakkaalla ponnistuksella. Sarjoissa ei ollut vaikeuksia lainkaan, mutta loppurataa kohden alkoi Tella väsyä, sen voimat hiipuivat ja se alkoi rauhoittua, kuitenkaan sen väsähtäminen ei vaikuttanut hyppyihin. Tekniikka oli edelleen sama ja hypyt olivat edelleen hyviä. Ratasuoritus oli virheetön ja ratsukko oli valmennettu alusta loppuun asti kunnialla. Pyysin Meeraa jäähdyttelemään vain pelkillä loppukäynneillä.


Tellan ensimmäinen varsa 2.3.2019 — meera

Jo tovin olin suunnitellut teettäväni varsan yhdistelmästä Actor of Love J&K x Dragon Tears J&K. Molemmat olivat aikoinaan Bloomsburyn ensimmäisiä hevosia, jotka muuttivat talliin sitten tilan sukupolven vaihdoksen. Kevääksi meille oli kumminkin ihan riittävästi varsoja tulossa; omia kuin muidenkin, joten päätin, että jos tästä yhdistelmästä kasvatti syntyy, niin se menee ulkopuoliseen, hyvään kotiin.
Samoihin aikoihin Boelens Showjumpingiin etsittiin nuorta ratsua, jonka pitäisi olla estepainotteinen ja hyvästä, arvostetusta suvusta. Kautta rantain Sonje sai kuulla Bloomsburyyn suunnitellusta holsteinvarsasta ja otti sitten pikimmiten muhun yhteyttä. Mä olin todella otettu, että joku - eikä kuka tahansa vaan just Sonje - haluaisi meiltä kasvatin! Ja vieläpä asumaan jonnekin muualle kuin Suomeen. Me sovittiin käytännön asioista ja siitä, että jos Tella sattuisi varsomaan orin, niin se jäisi meille, koska Sonjella oli nimenomaan etsinnässä tamma.

Tellan laskettuaika oli maaliskuun puolen välin tienoilla, mutta toisin kävi. Ensimmäistä varsaansa kantava tamma ei näyttänyt merkkiäkään, että varsoisi aivan lähipäivinä. Aamutalliin mennessäni 2. maaliskuuta aloin tekemään aivan normaaleja rutiineja. Aamurehut ekaksi Tellalle ja sitten muille. Ihmettelin tosin, että miksi ruunikon kaunista päätä ei näkynyt ruokakipon toisella puolella, joten palasin karsinarivistössä takaisin päin. "No mutta Tella!!", mä aloin kiljumaan aivan järjettömästi, kun huomasin sen makaavan olkipedillä varsa vierellään. Tella oli silminnähden ylpeä pienestä ruunikosta, tähtipäisestä hevoslapsestaan. Mä melkein syöksyin sen karsinaan halimaan tuota söpöläistä; vailla pelkoa siitä, että lohikäärmeen luonteen omaava puoliveritamma syöksyisi mua päin tulta. Itseasiassa Tella otti asian valtavan hyvin ja päästi mut rapsuttelemaan vajaan parin tunnin ikäistä varsaa. Se oli täydellisin näkemäni varsa. Ja oi kyllä, se oli tamma! En malttaisi odottaa, että saisin soittaa puhelun Sonjelle Saksaan.


VRL-00816

virtuaalihevonen

© Bloomsbury 2019. Kuvat © scirlin.